Muistatko ajan, kun rakkautesi syttyi? Miten ihmeelliseltä maailma tuntui ja kaikki oli aivan kuin uutta? Miten uskomaton oli koko maailma. On niin ihana palata noihin alkuaikoihin kumppanin kanssa silloin, kun arki on vähän puuduttavaa ja hehku hiukan laantunut.
Mitä kaikkea parisuhteen alussa tehdäänkään ekaa kertaa? Käydään kaupassa yhdessä, syödään aamupalaa, laitetaan ruokaa ja ollaan sillai. Lukemattomia arjen asioita, joihin se toinen tuo erityisyyden, jota ei vielä aikojenkaan päästä unohda.
Ja mihin se hehku ja uutuudenviehätys katoaa? Arjen haasteisiin, lasten harrastuksiin viemiseen, makaronilaatikkosulkeisiin, talven harmauteen ja arkiseen kitinään, joka pikkuhiljaa voi nakertaa onnellistenkin tähtien alla syntynyttä suhdetta.
Tietoisuustaidoissa puhutaan aloittelijan mielestä, joka tässä kohtaa puhuttelee itseäni. Aloittelijan mielellä tarkoitetaan suhtautumistapaa, jossa mieli on kuin pienellä lapsella; avoin, utelias ja innostunut. Aloittelijan mieli suhtautuu asioihin kuin kokisi ne ensimmäistä kertaa. Miten voisin sen sijaan, että koen kyllästymistä ja jatkuvan kurahousurallin pyörittämisen raskautta, kokeakin iloa ja uteliaisuutta? Moni arjen yhteinen kokemus voi olla innostava, jos asenne on kohdillaan.
Kun on oikein ihastunut tai rakastunut, on aisteilla paljon ruokaa; toisen tuoksu, suudelma, hento kuiskaus ja käsi toisen kädessä. Kun ollaan aistien äärellä, ollaan läsnä. Suhteen alkuvaiheessa aistitaan, hengitetään ja nautitaan. Ja ehkä tiedostamattakin etsitään yhteisiä läsnäolon kokemuksia, jotka koetaan rentouttavina ja miellyttävinä. Jos oikein haluaa toista ilahduttaa, voi kotiin tuoda jotain pientä, mikä herkistää aisteja; kimpun tuoksuvia kukkia, jotain kaunista katseltavaa, makuaisteja kutkuttavaa ruokaa, ehkä jotain ihoa hellivää.
Miten sitä voisi elää itsensä ja toisen kanssa niin, että näkisi jokaisen hetken arvon ja ainutlaatuisuuden? Miten olla läsnä monessa hetkessä niin, että vuosien jälkeen voisi tuntea iloa ja riemua yhteisistä kokemuksista niin kuin tekisi niitä ensimmäistä kertaa?
Voisiko tänään katsoa kumppania uteliaasti ja innostuneesti aivan kuin kysyen: kuka tuo tuossa on juuri nyt? Ja mitä kaikkea innostavaa hänen kanssaan voi kokea, vaikka tuntuukin siltä kuin kaikki olisi jo koettu ja nähty ja arki toistaa itseään. Mitä yhteistä aistittavaa yhteiseen arkeen voisi tuoda?
Onko elämä pelkkä rutiini vai joka hetki aivan uusi ja ihmeellinen?
Olen 43-vuotias kahden koululaisen äiti, sielunhoidon tuntiopettaja ja tutkija, terapeutti, pappi, mindfulness-, eroseminaari-, asahi- ja ryhmäliikunnanohjaaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja. Blogiteksteissäni käsittelen oman työni ja eletyn elämäni kautta parisuhteen ja rakkauden eri puolia. Seuraava eroseminaarini aloittaa 17.10.2017. Käy vilkaisemassa www.miiamoisio.fi tai facebookissa: Miia Moisio - Hyväksyvää läsnäoloa