Arkistot kuukausittain: tammikuu 2017

Talvinen iltapäivä, kun odotan iltaa ja häntä kotiin

Sytyttelen iltavaloja ja odotan häntä kotiin

Olen yksin kotona ja katselin peilistä kasvojani, piirteitäni. Takaisin katsoo mies, jonka tunnistan. Levollinen ilme. Hymyilee. Näyttää valoisalta. Kun katselen ympärilleni tässä olohuoneessa, kaikki huonekalujen paikat ja tavarat, jotka arki on kädestään laskenut pöytätasoille ja sohvan käsinojalle, kirjojen peittämät seinät

Asuuko teillä Ankeuttaja?

Parisuhteen kiemurat ovat kyllä veikeitä. Olin ihan hetki sitten skeematerapia-koulutuksessa ja tulin kotiin ihan älyttömän syvissä vesissä. Taivaat niin sanotusti aukenivat, kun pääsin tutustumaan teemaan. Niin hyvin skeemat eli tunnelukot sanoittivat jotain sellaista, mille olin hakenut sanoja. Tunnelukkojen vuoksi sujahdin

Itsekkyydestä

Minulle on aikanaan huomautettu, että lakkaa olemasta itsekäs ja tee lapsi. Olen tätä viime aikoina erityisesti miettinyt. En voi kieltää sitä, etteikö lapsi tuo aivan uudenlaisen perspektiivin maailmaan, joka lakkaa pyörimästä vain oman navan ympärillä, mutta kyllä mietin sitä  itsekkyyttä,

Virallista meininkiä

Kolme vuotta sitten kutakuinkin näihin samoihin aikoihin muistan käyneeni erään (komean) nuoren miehen kanssa kiivaan keskustelun siitä, että voisiko hän jättää hammasharjansa minun vessani peilikaappiin. Tämä huolestunut nuori mies oli sitä mieltä, että hammasharja olisi liian iso juttu ja se

Carpe diem – tartu hetkeen

Hyvien hetkien liika odottaminen voi tehdä niistä suoritettuja hetkiä. Valmiiksi mietitty viimeistä piirtoa myöten voi viedä yhteisiltä hetkiltä niiden maagisuuden. Se tarkoittaan sitä voimaa, joka tekee ainutkertaisista ajan pysähdyksistä, tulevista muistoista, kannattelevia. Malttamaton odotus ja loppuun asti suunniteltu ei tee

Ihan hyvä mutta vääränlainen

Spotifyn soittolistalta kajahtaa kuulokkeisiini Happoradion kappale Ihan hyvät ihmiset. Vaikkei Happoradio muutoin olekaan aina sitä ominta musiikkia, niin tämän kappaleen sanat täytyi kuunnella pariinkin otteseen. —Sinä olet ihan hyvä ihminen minä olen ihan kunnollinen ja yksi plus yksi voi olla nolla

Ole hiljaa!

– No ei me olla puhuttu – Ei olla sillä lailla osattu puhua Niin paljon puhumatonta huokailua olen saanut kuulla työhuoneeni sisäpuolella. Ja ulkopuolella. Puheeksiottaminen on vaikeaa. Liian vaikeaa. -Mitä jos kertoisit puolisollesi, mistä hänessä pidät? -Jaa, no kyllä mä vaikka

Ruoka, tuo rakkauden teko

Ruoka on rakkauden teko

Rakkauden pienistä teoista kivoimpia on ruoan laittaminen. Hän, kenelle muotoilet sydämen maitovaahdosta aamukahvin pinnalle tai jolle etsit uuden iloisen reseptin ja valmistat aterian parhaasi mukaan, on erityinen. Minusta ketään ei hurmata ruoalla. Mutta sille, keneen on hurmaantunut, haluaa laittaa omin

Yksinhuoltaja on kuin talopaketti…

Olen yksinhuoltajuuden ytimessä. Tätä taivalta on takana vasta 4,5 vuotta, mutta kyllä tämäkin aika ajatuksia on herättänyt. Ja herättää jatkossakin. Itselleni kävi eroprosessissa niin, että olin alussa aikamoisessa sokkireaktiossa. Tai reaktiovaiheessa oikeammin jos ihan vaikka Cullbergin kriisiteoriaa ajattelee. Olin ihan

Pitääkö tunteiden vuoristoradalla jarrutella?

Tiedättekö tunteen, kun monta silmäparia tapittaa sinua yhtäaikaa. Hymyilet. Kehut yhden ihania tossuja ja ihastelette sitten tovin tossun kuviota. Hetken päästä kipittää luoksesi toinen, joka näyttää tossujaan, joita myös sitten ihastellaan.  Kolmas kysyy tykkäätkö kalasta.  Vastatessasi myöntävästi saat pehmeän kalan

Top