Tahtoasiasta puhutaan paljon rakkauden yhteydessä. Pääni löi vähän tyhjää tuon tahtomisen kanssa. Tartuin teemaan, jotta voisin kääntää sen omalle kielelleni.
Parisuhde on parhaimmillaan antoisa kahden ihmisen välinen suhde, jossa rakastetaan ja yritetään jotenkin luovia parhaan taidon mukaan. Kaikenlaisia mokia tulee jokaisen varmasti tehtyä suuntaan ja toiseen. Ja mitä enemmän on käsittelemättömiä kummituksia, sitä ”mielenkiintoisempaa” on meno. Kummituksilla kun on taipumus ottaa pomon paikka parisuhteessa(kin).
Tahto on kaunis asia, mutta jotenkin se minun mielessäni nivoutuu yhteen suorittamisen, pinnistelyn ja pakon kanssa. Toki oikeastikin ymmärrän, mitä tahdon avulla yritetään sanoa muun muassa parisuhteeseen sitoutumisesta. Monelle ”papin aamen” on niin merkityksellinen asia, että oma, itseä suojeleva, tahto meinaa unohtua. Tahdosta tulee niin tiukka velvoite, että tulee valittua oma huonovointisuus oman hyvinvoinnin kustannuksella. Toki tahto voi olla hyvinkin miellyttävä ja pehmeä asia. ”Tahdon rakastaa” kätkee jo sellaisenaan itseensä rakkautta.
Tänään kaiken kokemani jälkeen haluan itse antaa tahdolle itseni näköisen määritelmän. Rakkaus itsessään voi olla aina yksi valinta. Voin valita rakkauden, pelon, kärsimättömyyden, vallanhalun tai mitä tahansa muuta.
Tahtoa rakastaa tarkoittaa minulle rakkauden valitsemista aina uudelleen. Rakkauden valitseminen on usein ehkä kahdensuuntaista. Ensinnäkin voin valita rakkauden itseäni kohtaan, joka on ehkä se helpoiten unohtuva juttu. Ja toiseksi voin valita rakkauden toista kohtaan. Mitä se milläkin hetkellä tarkoittaa, onkin sitten toinen tarina.
Rakkauden valitsemisella käytännössä tarkoitan tietynlaista suhtautumistapaa. Toisen käytös taikka vaikka piintynyt tapa tai luonteenpiirre voi esimerkiksi herättää ärtymystä, halua piikitellä tai nousta toisen yläpuolelle tai tarpeen voittaa jollain tavalla. Voin valita jonkin edellä esitetyn, mutta voin valita myös toisin. Jos on tietoinen eikä reaktiivinen, voi valita.
Rakkauden valitseminen voi valjastaa käyttöön empatiakyvyn, halun ymmärtää ja hyväksyä toinen ihan kokonaan. Se on tahtoa tehdä toiselle hyvää. Tahdon avulla voi valita rakkaudellisen suhtautumistavan. On monesti niin paljon helpompaa valita se tuttu ja muilta opittu negatiivinen kuin opetella uusi suhtautumistapa.
Eräs ystäväni sanoi juuri muutama päivä sitten, että seuraava parisuhde alkaa siitä, mihin edellinen suhde on päättynyt. Hän tarkoitti tällä omaa kasvua. Kasvamisen voi aloittaa myös vanhassa suhteessa – joka päivä. Mikä on sinun kasvukohtasi juuri tänään?
Olen 43-vuotias kahden koululaisen äiti, sielunhoidon tuntiopettaja ja tutkija, terapeutti, pappi, mindfulness-, eroseminaari-, asahi- ja ryhmäliikunnanohjaaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja. Blogiteksteissäni käsittelen oman työni ja eletyn elämäni kautta parisuhteen ja rakkauden eri puolia. Seuraava eroseminaarini aloittaa 17.10.2017. Käy vilkaisemassa www.miiamoisio.fi tai facebookissa: Miia Moisio - Hyväksyvää läsnäoloa