Kun tämä rakkaus alkoi, minun oli vaikea saada siitä otetta. Minulla ei ollut sille oikeastaan edes nimeäkään, mutta tunsin selvästi, että hyvin suuret asiat olivat alkaneet liikkua tai että jotain vääjäämätöntä oli tapahtunut, minussa ja minulle. Koska en osannut itse selvittää itselleni, mitä ne asiat olivat ja mitä oikein oli tapahtunut, minun oli puhuttava ystävilleni. Puhuin arimmista asioistani, koska tarvitsin mahdollisuuden käsitellä ääneen ja jonkun toisen kanssa sitä, mikä ei omissa sisäisissä keskusteluissani selvinnyt.
Olen onnellinen, että minulla on nuo ystävät, joille saatoin tuolloin puhua.
Kun minä ymmärsin olevani rakastunut, ja kun se rakkaus sai kasvaa, syntyi uusi tarve puhua: halu jakaa sitä, mitä koin. Minä täytyin niin paljosta tunteesta ja koin, että minulle oli tapahtunut jotain niin erityistä, että siitä oli kerrottava jotain joillekin niistä ihmisistä, jotka olivat lähimpänä minua ja tuota naista, joka nuo tunteet sai syntymään. Minä myös halusin itseni ja meidän olevan totta maailmassa, ei vain keskenämme omassa kahdenkeskisessä suhteessamme. Syntyneen yhteyden kiinnittäminen ihmisiin ympärillämme oli sen näkyväksi tekemistä. He, jotka jakoivat ylitsepursuavan ilon minun kanssani, olivat tapahtuneen todistajia.
Rakastunut ihminen tarvitsee sellaista kannattelua. Rakkaus on voimallinen, mutta herkkä tila. Se tarvitsee suojelijoita, kannattelijoita, hymyileviä läheltä katsojia.
Kun järjestimme häät, halusimme kutsua sinne ihmiset, jotka olivat tulleet tavalla ja toisella osalliseksi meidän elämäämme, vaikka yhden iloisen ja tärkeän kohtaamisen tai sitten jatkuvan rinnalla kulkemisen verran: rakkauden juhlat, joihin ihmiset oli kutsuttu jakamaan meidän keskinäinen ilomme.
Ei onnea pidä piilottaa, piilossa se menee hukkaan tai haihtuu kuin henki ilmapallosta. Oma onni ansaitsee tulla jaetuksi ihmisten kanssa, jotka juhlivat sitä ja tanssivat pitkälle yöhön yhdessä onnellisten kanssa. Onnelliset ovat heitä, joiden onnen toiset ovat valmiita ilomielin jakamaan. Onnellisia ovat he, joiden kanssa jotkut haluavat oman syvimmän onnensa jakaa.
Viime vuosien mittaan olen silloin tällöin kokenut rakkauden tulvahduksia rakastettuani N.N.:ää kohtaan, jotka ovat yksinkertaisesti olleet enemmän kuin olen yksin voinut pidellä. Silloin olen kiireesti lähettänyt viestin jollekulle sellaisella läheiselle ihmiselle, joka tuntee hänen hyvin, ja kertonut miten ihana rakastettuni on, koska tokihan hänkin tietää sen. “N.N. on niin soma, että pakahdun!” ja ystävä jakaa kanssani sen ilon. Pakahdun kyllä, mutta hän pakahtuu tavallaan kanssani, ja se, että joku jakaa hiukan sellaista tunnettani, antaa minulle yhden todisteen siitä, että hyvä on totta.
Elämämme ympärille on kiertynyt myös aivan uusia ystäviä. He eivät ole tässä sattumalta. Me halusimme jakaa elämäämme ja pitää kodin oven auki ihmisille tulla. Heitä tuli, ihmeellisen hienoja ja yllättäviä ja mainioita. Heistä tuli ystäviä meille. Minusta tuntuu, että voimme elää rakkaus vapaasti näkösällä heille. Sellainen jakamisen lähtökohta on tehnyt näistä ystävyyssuhteista avoimia ja lämpimiä, samalla tavalla kuin niistä vanhoista ystävyyksistä, joiden kanssa olemme tässä tarinassamme vaeltaneet yhdessä alusta alkaen.
Kun olen punninnut sitä, kuinka arvokas elämässä on rakastumisen ja rakkauden ilo, minusta se on niin arvokas, että siitä on syytä kertoa avoimesti missä vain. Puhe rakkaudesta ja toisen ihmisen kanssa jaetusta ilosta asettuu vasten kaikkea muuta puhetta, jolla maailmaa halutaan täyttää: vasten huolipuhetta, surusta ja menetyksistä kertomista, puhetta uhkista, sairauksista, sodasta, kuolemasta. Ne ovat todellisia asioita, mutta niin on rakkauskin, rakastuneena oleminen ja kahden ihmisen leikit ja ilot. Niistä kertominen on rehellisyyttä elämää kohtaan. Rakastetun lumosta kertominen on rehellistä häntä, hänen lumoaan, minua itseäni ja elämää kohtaan.
Maailma kajahtelee vallasta puhumisesta, mainoksista ja maailmankatsomuksellisista saarnoista. Ei rakastetun ihme ja tämä rakkaus ole vähäpätöisempää kuin ne.
Totuus tekee vapaaksi, sanotaan. Minulle tämä rakkaus on totta, ja minä puhun rakkaudesta, koska voin.
Minä olen rakastunut. Oikeastaan elän jatkuvan rakastumisen tilassa. Kun tämä rakkaus tuli, se pirstoi elämän silloiset puitteet ja kokosi ne aivan uudenlaisiksi. Suhteet, perheet ja sidokset murtuivat ja muuttuivat. Sitten seurasi onnellisuutta. Rakastuminen on nyt jatkunut jo vuosia. Minä hämmästelen ja tutkin sen kokemuksia ja tunteita riemuissani, häkeltyneenä.