Tulevana lauantaina Helsingin keskustassa järjestetään massajuoksutapahtuma, Midnightrun. Yöjuoksulla on perheessämme jonkinlaiset perinteet. Rumpalipoikamme osallistui bigbändin soittajana tapahtumaan useana vuonna peräkkäin. Niinä vuosina ihailimme muiden juoksua yleisöstä. Viime vuonna uskaltauduin itsekin mukaan. Täysikuun valossa juoksin elämäni ensimmäiset 10 kilometriä yhdessä naapurin kanssa.
Tänä vuonna päätimme osallistua tapahtumaan avioliittotyöporukalla. Teetimme tapausta varten juoksuhousut, jonka lahjetta somistaa työn symbolina toimiva joutsenpari. Olemme pitäneet pienellä porukalla kirjaa treeneistämme. Kukin on valmentautunut tapahtumaan tavallaan. Olen yrittänyt juosta joka toinen päivä. Osan lenkeistä teen yksin, osalle saan seuraa. Toisinaan vierellä juoksee naapuri, joskus puoliso, usein omat lapset. Aivan kuin askel kulkisi kevyemmin, kun vierellä on samaa päämäärää tavoitteleva kanssajuoksija.
Jokaisen lenkkiseuralaisen askel on erilainen. Miehen ja pojan kanssa joudun kiristämään tahtia vauhdissa mukana pysyäkseni. Naapuri juoksee kanssani samaan tahtiin. Tyttären askeliin sovitan omat askeleeni. Juoksu on kuin elämä. Hyvässä lykyssä saamme rinnallemme matkaseuraa. Elämänpolut kohtaavat jonkin matkan päästä taas erkaantuakseen. Jotta yhteinen matkanteko olisi miellyttävämpää, kulkijat sovittavat askeleensa toistensa askeliin.
Juoksussa ja parisuhteessa on niissäkin paljon samaa. Erirytmisyys aiheuttaa närää monessa suhteessa. Useimmat puolisot ovat tavoiltaan ja temperamentiltaan erilaisia. Tämä on monesti parisuhteen hyödyntämätön voimavara, mutta sitä pitää oppia ensin vain ymmärtämään. Jos suhde on jatkuvaa hoputtamista ja toiselle vaatimusten asettamista, vuorovaikutus näivettyy vääjäämättä. Yhteisen pesän eteen puuhastelu edellyttää oman tekemisen sovittamista toisen tekemisen tahtiin.
Nuorena kuvittelin olevani lähes kaikissa asioissa puolisoani nopeampi. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen tilannekuva on toinen. Olemme eri asioissa eritahtisia. Elämä toisen rinnalla on huomattavasti rennompaa kun ote erilaiseen elämänrytmiin on tutkiva. Tahdin sovittaminen toisen tahtiin pitää elämän yllätyksellisenä ja hengittävänä. Itsekkyyden voittaessa saan kulkea omassa seurassani.
Olen tuuminut pariuhdekriisin työstämistä toimivaksi parisuhteeksi väitöskirjaksi asti. Yhdessä sittenkin – Kokemukset erokriisistä, vertaistuesta ja muutoksesta parisuhteessa julkaistiin Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisusarjassa vuonna 2012. Olen kirjoittanut myös Paremman avioliiton rakkauspankki -kirjan, josta löytyy nimensä mukaisesti talletusohjeita rakkauden säästöpossuun. Järjestän työkseni parisuhdetapahtumia Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtajana.