Läsnäolo on taitolaji. Miten saada pää hiljenemään ja mieli asettumaan omaan kotikehoon? Parisuhteessa elävät valittavat usein sitä, miten kumppani on saman katon alla, mutta poissa. Poissaolo syö parisuhdetta. Läsnäolo ei voi olla velvollisuus. Käytännössä velvollisuusläsnäolo näkyy henkisenä poissaolona ja ehkä vänkäyksenä siitä, onko läsnä vai ei. ”Olinhan mä eilenkin koko illan kotona”, on aika huono selitys, jos mieli vaeltaa jossain muualla kuin tässä ja nyt. “Meillä ei oo koskaan aikaa toisillemme”. Joopa joo :) Arki on täynnä pieniä mahdollisuuksia.
Leikin vähän ajatuksella siitä, miten ihan tavallinen arkipäivä voisi sujua kumppania huomioiden ja läsnäolotaitoja harjoittaen. Läsnäolon hetket ovat kuin kotiinpaluuta. Ne ovat sitä sekä yksinään että parisuhteessa elävälle. Mieli asettuu kehoon ja koko olemus rauhoittuu. Kukaan ei voi olla läsnä koko ajan, mutta pienikin hetki voi olla hyvin merkityksellinen.
Kiireinen aamu ja hässäkkä päällä
Voisiko kiireisessä arkiaamussa olla muutama sekunti aikaa sipaisulle selässä tai suukolle? Jokaisessa aamussa on mahdollisuus asettua aistien äärelle. Suihkuttele niin, että tunnet veden iholla ja shampoon pehmeyden sormien välissä. Kun pää hiljenee, on helpompi olla toisellekin läsnä. Tuoksuttele aamukahvia ja ota tuoksutteluun mukaan myös kumppanisi. Voitko ihan hetken katsoa silmiin ja etsiä yhteyttä.
Arkipäivän keskellä
Ei haittaa, onko töissä tai työtön, kotivanhempitöissä tai opiskelemassa, on ehkä aina aikaa hetki ajatella toista. Tekstiviesti kesken päivän saa ehkä lämmön läikähtämään sekä itsessä että toisessa. Voisinko jo tänään rajoittaa kiireitäni niin, että parisuhde asettuu etusijalle elämässäni? Laita jalkapohjat lattiaan ja aisti. Mitä pidän elämässäni tärkeänä? Tietääkö toinen varmasti, että rakastan?
Kotiin palatessa
Kun astut kotiovesta sisään, mitä tapahtuu? Huomioitko toisen jotenkin? Vai jätätkö yksin? Mikä voisi olla keino osoittaa, että onpa kiva nähdä. Mieti, mitä kohtaamisissa yleensä tapahtuu – varsinkin jos on ärtymystä vastassa. Onko vastassasi hylätty ja yksinäinen kumppani vai rakastettu, jonka näkeminen on usein ilahduttavaa? Oletko koskaan kysynyt kumppaniltasi, mikä hänet saa tuntemaan itsensä rakastetuksi? ”Mitä voisin tänään tehdä, jotta tuntisit, että rakastan?”.
Illan hämärtyessä
Yhteinen ilta on täynnä mahdollisuuksia, jos sille antaa tilaa. Voisiko kännykän, tietokoneen ja telkkarin sulkea? Yhteinen ruokahetki voi olla aistien juhlaa: makuja, tuoksuja ja läsnäolon taikaa. Voitko todella kuunnella, kun toinen puhuu? Onko kiire vastata vai pystytkö asettumaan ja hiljentymään toiselle (lapsiin pätee sama juttu)? Tiedätkö todella, mitä toiselle (ja itsellesi) kuuluu? Kysy ja pyri ottamaan vastaan.
Kynttilät ja muut esteettiset elementit saattelevat lempeästi läsnäolon äärelle. Kosketus, katse, saunan lämpö…mielikuvitus on rajana, kun miettii, mitä kaikkea ihanaa toisen kanssa voi kokea arjen keskellä. Eikä maksa mitään, mutta antaa paljon.
Olen 43-vuotias kahden koululaisen äiti, sielunhoidon tuntiopettaja ja tutkija, terapeutti, pappi, mindfulness-, eroseminaari-, asahi- ja ryhmäliikunnanohjaaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja. Blogiteksteissäni käsittelen oman työni ja eletyn elämäni kautta parisuhteen ja rakkauden eri puolia. Seuraava eroseminaarini aloittaa 17.10.2017. Käy vilkaisemassa www.miiamoisio.fi tai facebookissa: Miia Moisio - Hyväksyvää läsnäoloa