Makasin vatsataudin raatelemana ja sain hoivaa. Kurjuuden keskellä huolenpito tuntui taivaalliselta.
Kun oli ihan onneton olo, nojasin päätäni rakastetun olkapäähän ja niskaa vasten. Siinä hämmästyin, miten turvalliselta se tuntui.
Sain olla aivan pieni, ja kainalossa. Siinä uskoin parantumiseen.
Jalat olivat kylmät, ja sain jalkaani villasukat. Hän toi minulle rooibos-teetä ja haki kaupasta mehukeittoja ja jugurtteja, ja paloitteli päärynän viipaleiksi. Kantoi kaiken tarjottimella sängyn viereen ja käänsi peiton ympäri.
Minä makasin supussa ja pää syvällä tyynyyn painuneena ja siitä katsottuna hän näytti hurjan kauniilta ja ihmeelliseltä vaalealta – minun rakastettuni. Minusta tuntui samaan aikaan kauhean kiitolliselta ja tavattoman rakastuneelta. Ajattelin mielessäni, että olen tuhannesti onnekas, että hän rakastaa minua ja on minulle niin hyvä.
Oli liikuttavaa kokea, että toinen on niin myötäelävä, kantaa huolta ja pitää huolta, on ystävällinen ja pehmeä.
Se on minusta rakkauden ihmettä.
Hän pitää minua sylissään niin hellästi, että saan olla siinä kaikkein pikkuisin minä. Kelpaan sairaana ja rääpäleenä, ja hän puhaltaa minuun henkeä. Tulee luottavainen olo ja näyttää valoisalta, vaikka kuume ei vielä ole laskenut, eikä maha asettunut kivuistaan.
Minulle hän on taivaallinen nainen. Ihailen häntä suunnattomasti monista, monista erilaisista syistä ja kulmista. Hänen kanssaan voi valloittaa vieraiden maiden salaisuudet, löytää kadonneet sanat ja kuulla vaienneen musiikin uudelleen.
Parin sairauden päivän keskellä hän hoiti minua kuin olisin ollut höyhensiiven kärjin sipaistu.
Se oli armollinen arjen kokemus. Miten voikin olla, että näin viheliäisen sairastamisen, vatsataudin potemisen keskellä voi tuntea itsensä niin onnelliseksi?
Illalla hän tuli viereeni peiton alle ja me olimme kasvokkain yölampun valossa. Katsoin hänen kauniita kasvojaan ja koetin sanoa, miten kiitollinen olen hänelle siitä, miten hyvä hän on minulle; että hän on niin kauhean hyvä parisuhteessa ja rakkaudessa, ja että olen aivan lumoutunut hänestä. Hän hymyili minulle takaisin toisen onnellisen hymyä.
Turvallinen tuntu – se minulla tosiaan on. Hyvä, ja turvallinen.
Kiitos, rakkaani, joka hoidat, kun horjun.
Minä olen rakastunut. Oikeastaan elän jatkuvan rakastumisen tilassa. Kun tämä rakkaus tuli, se pirstoi elämän silloiset puitteet ja kokosi ne aivan uudenlaisiksi. Suhteet, perheet ja sidokset murtuivat ja muuttuivat. Sitten seurasi onnellisuutta. Rakastuminen on nyt jatkunut jo vuosia. Minä hämmästelen ja tutkin sen kokemuksia ja tunteita riemuissani, häkeltyneenä.