Luin Kodin kuvalehdestä viime viikolla jutun Down-parista Susannasta ja Tomista. Artikkelissa Tomi puhui vaimostaan hyvin kauniisti ja kertoi, että vaimo maistuu mansikalle. Ihastuin juttuun, joka herätti minut ajattelemaan vähän tarkemmin.
Läsnäolo on sitä, että ollaan tässä ja nyt, ei menneessä eikä tulevassa. Läsnäolo on sitä, että astutaan aistien äärelle ajattelun ja analysoinnin alueelta pois. Kun ajattelemme, olemme eri paikassa kuin missä kehomme sillä hetkellä on; työpaikalla, omissa murheissa, vaikeissa tunteissa, jossain.
Jokainen meistä on joka päivä ainakin pienen hetken läsnä ja ne hetket koetaan usein rentouttavina ja miellyttävinä. Jatkuva ajattelu sitä vastoin kuluttaa sekä psyykkisiä että fyysisiä voimavarojamme. Sitä joutuu ihan harjoittelemaan, että olisi hetken ihan vaan tässä. Parhaan opin läsnäolosta tarjoaa pieni lapsi tai lemmikkieläin.
Minusta haastattelussa puhuttiin läsnäolosta parisuhteessa. Tulen kirjoittamaan tästä teemasta lisääkin. Jäin miettimään, miten usein oikeasti olemme läsnä omille rakkaillemme. Ihmisen perustarve on kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarve. On tarve luoda yhteyttä toiseen ihmiseen. Yhteys toiseen luodaan monin tavoin, on erilaisia rakkauden kieliä.
Niin paljon kuulen sitä, miten puoliso on kyllä fyysisesti paikalla, mutta se todellinen läsnäolo puuttuu. Läsnäolottomuus saa ihmisen tuntemaan itsensä yksinäiseksi ja hylätyksi. Ei se riitä että ollaan saman katon alla ja kuljeskellaan ohi miten sattuu. On tultava yhteen, katsottava silmiin – on luotava yhteys, joka täyttää sydäntä yhä uudelleen ja uudelleen.
Läsnäolo on pienissä eleissä; käden laittamisessa käteen, se on selän silitystä kuin ohimennen, se on katsetta, kahvinjuontia yhdessä ja hiljaisuuden kuuntelua. Läsnäoloa on kaulan tuoksuttelu, suukko ja toisen kauneuden näkemistä. Se on yhteisen laulun kuuntelemista, iloista tanssia olohuoneessa, rakastelua kaikilla aisteilla ja monta, monta muuta asiaa. Vain mielikuvitus on rajana sille, millä kaikilla tavoilla voimme olla toiselle ja itsellemme läsnä.
Miltä sinun rakkaasi suukko tänään maistuu?
Olen 43-vuotias kahden koululaisen äiti, sielunhoidon tuntiopettaja ja tutkija, terapeutti, pappi, mindfulness-, eroseminaari-, asahi- ja ryhmäliikunnanohjaaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja. Blogiteksteissäni käsittelen oman työni ja eletyn elämäni kautta parisuhteen ja rakkauden eri puolia. Seuraava eroseminaarini aloittaa 17.10.2017. Käy vilkaisemassa www.miiamoisio.fi tai facebookissa: Miia Moisio - Hyväksyvää läsnäoloa