Päädyin tänään kirjoittamaan sydänsurusta (vaikka joulukin on tulossa). Aihe on mitä koskettavin ja tunteen voi tavoittaa kyllä kovin helposti. Sydän on itselläkin särkynyt hyvin monta kertaa – pahimmin kuitenkin avioeron yhteydessä. Sydänsuruun ei totu, aina se tekee tosi kipeää.
Sydämen särkyminen liitetään usein parisuhteen päättymiseen. Suru ja ikävä saavat erossa sydämen itkemään ja särkemään. Sydänsuru voi olla hyvinkin epätoivoista ja kokonaisvaltaista myös kehollisesti.
Erosuru on niin rankka, että sen pelossa monesti jäädään huonoon suhteeseen kuin osataan siitä lähteä. Hylätyksi tulemisen ja kelpaamattomuuden tunteet ovat syviä ja perustavanlaatuisia kipuja ja osuvat ihmisen herkimpään ytimeen. Siihen olotilaan ei haluta melkein hinnalla millä tahansa.
Särkyneen sydämen oireyhtymältä halutaan itsen lisäksi suojella myös toista. Ero jää joskus tekemättä siksikin, ettei uskalla jättää toista oman onnensa nojaan ja ottamaan vastuuta omista tunteistaan. Moni on ”uhrannut” itsensä huonossa suhteessa toisesta huolehtiakseen. Onko ihmisellä lupa olla itsensä paras kaveri ja tehdä niitä ratkaisuita, jotka ovat itselle rakkaudentekoja?
Jotenkin aihe sai minut pohtimaan parisuhteita, joissa sydän voi olla jatkuvasti särkyneenä ja jonkinlaisessa tulehdustilassa. Moni elää parisuhteessa, jossa tulee hylätyksi jatkuvasti: toinen ei näe eikä kuule, ei huomioi, ei kanna aikuisen vastuuta perheestä ja parisuhteesta, jättää toisen selviytymään jatkuvasti henkisesti ja fyysisesti yksinään. Sydän voi suhteessakin itkeä kovaa ikävää ja kohtaamattomuuden kipua. Eipä ihme että monissa suhteissa ajaudutaan hakemaan huomiota oman liiton ulkopuolelta. Samat hylätyksi tulemisen tunteet ja ihmisen kaipuu voivat suhteessa eläessä olla ihan erosurun kaltaisia. Miksi siis pelätä eroa, joka on saattanut jo tapahtua?
Sydän voi särkyä kaikenlaisissa olosuhteissa muutenkin. Elämä kuljettaa eteen tilanteita, jotka ovat pakahduttavan tuskallisia ja saavat meidän henkisesti polvilleen. Sydämensä särkeneitä on tämä maailma täynnä.
Jokaisella särkyneellä sydämellä on väliä. Moni kantaa murheitaan ja sydämensä rikkonaisuutta salaa mielessään. Mitä jos avaisit sydäntäsi, kertoisit ja antaisit itsellesi mahdollisuuden saada osaksesi myötätuntoa ja rakkautta? Mitä jos kysyisit läheisiltäsi, mitä heille oikeasti kuuluu? Mitä sinulle itsellesi kuuluu?
Olen 43-vuotias kahden koululaisen äiti, sielunhoidon tuntiopettaja ja tutkija, terapeutti, pappi, mindfulness-, eroseminaari-, asahi- ja ryhmäliikunnanohjaaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja. Blogiteksteissäni käsittelen oman työni ja eletyn elämäni kautta parisuhteen ja rakkauden eri puolia. Seuraava eroseminaarini aloittaa 17.10.2017. Käy vilkaisemassa www.miiamoisio.fi tai facebookissa: Miia Moisio - Hyväksyvää läsnäoloa