Olin viime viikonloppuna kahdeksan miehen porukalla mökillä. Kaikki ovat lapsuuden ja nuoruuden ajan tuttavia. Erähenkisiä miehiä. Siksi nämä tapaamiset liittyvät ulkoiluun ja retkeilyyn, ainakin hatarasti. On nukuttu talvella teltoissa ja nuotiolla. On lasketeltu, hiihdetty ja käyty potkukelkkavaelluksella. Nyt vain istuttiin nuotiolla ja järjestettiin pilkkikilpailut. Aina on syöty hyvin, saunottu ja juotu olutta. Paikalle tulee kuka kulloinkin pääsee ja järjestelyvuorot kiertävät.
Muistelin juuri reissua. Yksi osaava veli teki lyhyen videon viikonlopusta. Videon vieressä ruudulla näkyi uutinen. Tutkija oli saanut merkittävän tutkimustuloksen: ”Miesten ystävyydelle on elintärkeää päästä oluelle yhdessä.”
Totesin väitteen olevan ilmeisen paikkaansa pitävä. Ei tämä äijäporukka ainakaan vielä ole osannut kokoontua ilman olutta. Jäin miettimään, että onko olut todella näin keskeinen asia. Se tuntuisi jotenkin ontolta.
Tekee mieli puolustautua. Näissä retkitapaamisissa on ollut kyse aivan muusta. Oleellista on luonto, ulkoilu ja yhteys. Sitten miehet tietysti keskustelevat. Jaa, että mistä? Miehet puhuvat työstä ja työttömyydestä, sote- uudistuksesta, kirkon ajankohtaisista asioista, lasten kasvusta, vanhenevien vanhempien voinnista, joukkuelajien valmentamisesta, rauhanturvaamisesta, pilkkimisestä, kokkaamisesta, lautalattian uusimisesta ja joskus ihan vähän puolisostakin. Yritimme hetken keskustella haaveista ja unelmistakin, mutta se oli jo aika haastavaa.
Tutkija väitti, että naisten ystävyydessä on tavallisempaa, että sen eteen nähdään säännöllisesti vaivaa, soitellaan ja pidetään yhteyttä. Miesten ystävyys tapahtuu enemmän näin. Kerran vuodessa tullaan yhteen ja jaetaan se mihin silloin pystytään. Illan kuulumiskierrokset saattavat ja saavatkin jäädä vähän kesken. Usein niitä oluen voimalla käynnistellään.
Voihan sekin aika vielä tulla, kun kuulumiset ovat viimein sellaiset, että olutta ei enää ole tai sitä ei muuten ole syytä juoda. Siellä se ystävyys taas kerran punnitaan.
Tämä se hankaluus tässä olut- kirjoittelussa on, kun tässä maassa on monta miestä, joilla olut on alkanut viedä tarmon ja elämänilon. Siksi siitä on vaikea kirjoittaakin. Samaan aikaan jokaisen pitäisi omaa kulutusta pohtia ja silti tutkija löysi oluen juonnista myönteistäkin.
Ai niin. Tämä on parisuhdeblogi. Uskon miesten menneen mielellään koteihinsa kohtaamaan vaimot ja lapset. Äijäporukan tärkeyden keskellä huomaa toisen päivän aamuna, että tännekään ei ole hyvä pysyvästi jäädä. Hetken oli kyllä hyvä. Oli ystäviä, jakamista ja maailma juuri asettumassa ihan kohdalleen, mutta toiset oleelliset asiat tapahtuvat ilman olutta ja aivan muualla.
Olen perheneuvoja ja pappi Etelä-Pohjanmaalta. Kotona kanssani asuu neljä eri ikäistä naista, (osa tyttöjä vielä). Täällä päin "puhutaan asioista suoraan". Väite ei tosin pidä ihan aina paikkaansa. Vaikeat asiat ovat täälläkin joskus hankalia ottaa puheeksi. Jos elämässä pitää eksyä ja erehtyä, se on mukavampaa useimmiten kaksin kuin yksin. Siksi kompasteluja on tärkeää jakaa.