Nautin keväästä. Nautin pitkästä aikaa loistavasta valosta ja ihanasta lämmöstä. Ne vyöryvät minuun onnena ja energiana. Kevätmasennus ei etsiydy luokseni. Ei ainakaan vielä. Olen onnellinen.
Keväällä on helppoa olla. Olla juuri sellainen kuin oma elämä on. Kaikki tuntuu näyttävän vielä hieman kaunniimmalta kevään valossa ja lämmössä. Ympäristö, ihmiset ja elämä. Päivien lämpöiset hetket muuttuvat tyytyväisyydeksi omaan elämään ja valonsäteet iloksi sekä riemuksi. Nämä tyytyväisyys, ilo ja riemu muuttuvat puolestaan rakkaudeksi. Rakkaudeksi joka kohdistuu kaikkeen mihin yltää; maailmaan, arkeen, itseensä ja muihin.
Kevättä pidetään ihastusten ja rakkauden kultakautena. Se on tuntunut minusta aina hassulta. Keväällä ja kesällä on niin hyvä olla. Pärjää yksinkin. Talven pimeisiin ja kylmiin iltoihinhan sitä ihminen kipeimmin ansaitsisi saada toisen tuomaan lämpöä ja turvaa viltin alle. Kuitenkin keväällä me ihastumme ja muodostamme uusia pareja. Nyt ymmärrän sitä hieman paremmin. Nyt tuntuu siltä, että hetkittäin valo ja lämpö muuttuvat niin suureksi määräksi rakkautta, että siitä riittäisi jaettavaksi. Se voisi melkein puoli vahingossa helskyä yli ja kohdistua johonkuhun. Huomaamattaan voisin sujahtaa keskelle kevään ihastusmerta. Eikä sekään haittaisi lainkaan. Paineta siihen ei kuitenkaan ole.
En tiedä mitä kevät tuo tullessaan, mutta tahdon nauttia siitä. Katsoa valoon ja tuntea lämmön. Antaa niiden kasvaa rakkaudesi ja päästää se leviämään sinne minne tahtoo. Toivon, että sinunkin arkeen löytyy keväästä iloja ja valoja, jotka voisivat kasvaa helskyväksi rakkaudeksi. Rakkaudeksi, joka voisi päästä yllättämään sinut ja sydämesi.
Itsekseen elävä, parisuhdettaan odotteleva ja kirkon nuorisotyönohjaajana työskentelevä transmies. Elämässäni ihmettelen ja pohdiskelen paljon, erityisesti ilmiöitä ihan arkisten asioiden takana. Tekstejäni löydät täältä joka torstai.