Kalenterisulkeiset, perhekokoukset, jaetut kalenterit ja mitä näitä nyt on – APUA!
Lapsellisessa parisuhteessa mielestäni nämä kuulostavat pahinmalta.
Kaikki neuvot lapsiperhearkeen liittyen kertovat siitä kuinka arki ja tiimi toimii, kun näin toimitaan. Ymmärränhän minä sen, mutta minä en halua, että perhe on tiimi, tahi vielä pahempaa organisaatio, joka toimii kokousten avulla. Kalentereiden ja arjen ”pyöritys” ja ”ruuhkavuodet” – itsestäänselvyydet, jotka liittyvät tähän elämänvaiheeseen.
Ihan tarpeeksi on jo, että minun pitää kysyä lupa ja minulta täytyy kysyä lupa menoihin. Näköpiirissähän on vielä kaikenlaisten kehittävien harrastusten sovittaminen ”palapeliin”. (ehkä termeistä karsein…) Minä en ole valmis uhraamaan elämääni tällaiselle suoritusten alttarille. Herra armahda!
Eikö tästä ole mitään oikotietä onneen? Minusta itsestäänselvyydet on tehty rikottaviksi. Ryhdyn ruuhkavuosikapinaan!
Äiti, vaimo ja pappi. Uskalsin viimein itsekin luottaa elämän ihmeisiin ja maailmaan tuli kauttani uusi ihminen. Elämä ja parisuhde koostuu pienistä huomionarvoisista hetkistä, jotka yritän pukea Rakkauden roihussa sanoiksi aina sunnuntaisin.