Me ihmiset rakennamme joskus turhia raja-aitoja toistemme välille. Teemme jaon meihin ja heihin. Ihmisiin joihin kuuluu rakastua ja ihmisiin, joihin ei. Rakkaus ei kuitenkaan toimi niin. Se ei katso meidän määritelmiämme. Se muodostuu niiden ihmisten välille, joiden väliin on muodostuakseen, raja-aidoistamme välittämättä.
Ongelmana on, että me kuitenkin katsomme noita kuvitteellisia raja-aitojamme. Ja niiden vuoksi näemme selkeästi heidät, jotka ovat kanssamme samalla puolella, mutta toisella puolella olevat näemme vain aitamme läpi. Näemme ennakkoluulomme, joiden taa todellinen ihminen katoaa. Keskitymme eroavaisuuksiin vaikka edestämme voisimme löytää rakkauden. Saatamme esimerkiksi katsoa vain toisen kulttuuria, jonka olemme asettaneet ennakkoluulojemme vuoksi kuvitteellisen raja-aitamme väärälle puolelle, emmekä näe ihmistä jonka kanssa voisi olla hyvä olla ja, jota olisi ihanaa rakastaa. Meidän tulee kysyä itseltämme onko kuvitteelliset raja-aitamme todella tarkoituksenmukaisia ja purkaa haitalliset pois, pala palalta. Uskaltaa katsoa niiden toiselle puolelle, löytää ihmisiä, ja kuka tietää, kenties jopa rakkauden.
Ja jos tuo rakkaus lopulta sitten löytyy sieltä kuvitteellisen raja-aitamme toiselta puolelta saatemme kohdata tilanteen, jossa muut yhä asettavat omia raja-aitojaan rakkautemme väliin vaikka itse olisime niistä jo luopuneet. Joskus he tekevät niin vaikkemme itse olisi kuvitteellisia raja-aitoja välillämme koskaan nähneetkään. He ovat kuitenkin nähneet ja näkevät yhä. Ja nyt rakkautemme, joka ylittää nuo kuvitteelliset raja-aidat, rikkoo heidän tutulta ja turvalliselta tuntuvaa käsitystään maailmasta, jossa on meitä ja heitä. Joskus he näkevät vain sen pelon ja epävarmuuden, jonka tuo rikkoutuminen heissä aiheuttaa, eivätkä rakkautta tai ihmisiä, joiden välille se on muodostunut. Se voi purkautua ulos, jopa vihana ja vääryytenä. Voimme esimerkiksi joutua pelkäämään fyysisen turvallisuutemme vuoksi vain koska rakastamme ihmistä, joka on kanssamme samaa sukupuolta. Rakkautemme ei kuitenkaan välitä noista muiden ihmisten tekemistä raja-aidoista. Se on olemassa ja ansaitsee tukea seistessään noiden raja-aitojen tiellä. Ja siinä seistessään se voi olla mukana purkamassa niitä hitaasti pois, pala palalta.
Se on minun näkökulmani Rakkauden roihun tämän viikkoiseen teemaviikkoon: uskaltaa rakastaa, ketä rakastaa sekä antaa muille mahdollisuuden samaan. Voimme nimittäin olla huomaamattamme niitä, jotka eväävät itseltään rakkauden omilla raja-aidoillaan, kärsivät muiden raja-aidosita tai asettavat niitä muille. Tai voimme olla vähän kaikkea tuota. Joka tapauksessa, purkamalla pois turhia raja-aitojamme annammemme tilaa monille tämän vuosisadan suurille rakkaustarinoille roihahtaa täyteen mittaansa sekä päättyä paremminin kuin Roomeo ja Julia.
Itsekseen elävä, parisuhdettaan odotteleva ja kirkon nuorisotyönohjaajana työskentelevä transmies. Elämässäni ihmettelen ja pohdiskelen paljon, erityisesti ilmiöitä ihan arkisten asioiden takana. Tekstejäni löydät täältä joka torstai.