Minun sinkkuelämässäni pyörähti joku aika sitten ihana mies, joka ehti antaa jo pienessä ajassa paljon uutta ja positiivista ajateltavaa. Hän puhui siitä, miten on tärkeää, että pystyy näyttämään toiselle oman ”tyhmyytensä”. En ollut koskaan ajatellut koko tyhmyysasiaa. Mutta totta tosiaan: jokainen meistä on vähän höpö, tyhmä ja lapsellinen. Olemme sekoituspehmiksiä, joissa on vähän kaikenlaisia makuja.
Kyllähän me aikuisetkin etsimme toistemme silmistä hyväksyntää. Eniten hyväksyvää katsetta taidamme etsiä lähisuhteissamme. Parisuhde on siitä kummallinen suhde, että siinä aktivoituvat niin monet ihmisyyden puolet. Ja sentäs jos alamme eri puolia piilottamaan. Sopeuttava käytös saa ihmisen asettumaan omassa elämässään häkkiin, josta lopulta pääsee vain itse ulos.
Mutta hölmöys :) Ai että. Sehän on leikkimistä. Mihin kaikkeen oman hölmöytensä saa toisen kanssa valjastettua, kun oikein pistää mielikuvituksensa liikkeelle? Ja kuinka hauskaa on toiselle kertoa omat pähkähulluimmatkin ajatukset, kun vastassa on täydellistä hyväksyntää ja hellyyttä. Oman hölmöläisyyden näyttämistä voisi kokeilla jo tapailuvaiheessa – itsensä alttiiksi laittaminen on mitä parasta luottamusjumppaa.
Meissä jokaisessa on myös iloa ja valoa, joita kumpaakin on niin helppo rakastaa. Mutta rakkaus mitataan niissä paikoissa, kun pimeys on näkyvissä. Ei ole kovin helppoa elää ihmisen kanssa, joka haluaa kermat päältä ja pelkkää juhlakattausta. Arjen suuria tekoja on uskaltaa kysyä toiselta lempeästi ja myötätuntoisesti, miksi on paha olla, vaikka päälle kaadetaan syytöstä ja kumppani käyttää toista ukkosenjohdattimena tai roskalavana (rajoja unohtamatta).
Vaikka olemme isoja ja vastuullisia aikuisia, olemme myös lapsia. Jotta lapsipuoli meissä voi hyvin, pitää sen saada leikkiä ja hullutella. Annetaan itselle tilaa, löysätään pipoa ja jaetaan iloa, joku lähellä olevakin saattaa tuosta meiningistä saada positiivisen tartunnan :)
Johanna Kurkela laulaa osuvasti kappaleessaan Palvo minua:
“Sano minulle jotain suloista
jotain hellää ja huikeaa
ei mitään tylsää tai alakuloista
eikä mitään masentavaa
Sano että rakastat silloinkin
kun en ole herttainen
että silti oon naisista hurmaavin
et saisit ääneen sanoa sen
Palvoa minua vähän
sitä tänään tarvitsen
sano että olen kaunis
että olen ihmeellinen
palvo minua vähän
sinut siitä palkitaan
sillä palvottuna pystyn
melkein mihin vaan.”..jne.
Olen 43-vuotias kahden koululaisen äiti, sielunhoidon tuntiopettaja ja tutkija, terapeutti, pappi, mindfulness-, eroseminaari-, asahi- ja ryhmäliikunnanohjaaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja. Blogiteksteissäni käsittelen oman työni ja eletyn elämäni kautta parisuhteen ja rakkauden eri puolia. Seuraava eroseminaarini aloittaa 17.10.2017. Käy vilkaisemassa www.miiamoisio.fi tai facebookissa: Miia Moisio - Hyväksyvää läsnäoloa