Vuosi 2017 on 11 päivää vanha. Vielä ollaan uuden alussa. Liekö syynä tämä keski-ikä vai mikä mutta vuoden vaihteet nostavat pintaan melankolisen olotilan. Katse kääntyy vielä hetkeksi taakse jääneeseen vuoteen. Mietin, mikä omassa elämässäni oli sydäntä sykähdyttävää; ilot, naurut, onnistumiset, ihmiset, kohtaamiset ja kaikki rakkauden ohikiitävät hetket. Ajatukset juoksevat myös niihin hetkiin, jotka eivät olleet niin onnistuneita, iloisia ja sydäntä sykähdyttäviä; rumat sanat, omat ja toisen loukkaukset, riidat, mökötykset ja muut mokat. Näihin fiiliksiin ei kannata jäädä vellomaan vaan todeta vain, että niistä voi ottaa opiksi ja kääntää ne sitten voimavaraksi.
Helposti sanottu mutta vaikeasti toteutettu!
Mitä kannattaa vanhasta vuodesta ottaa mukaan uuteen? Mitä jätän pois kyydistä?
Uutena Vuotena tehdään usein myös uudenvuoden lupauksia. Tänä vuonna en oikeastaan tehnyt mitään lupausta vaan enemminkin ajattelin asettaa itselleni tavoitteita. Olisiko ne helpompi pitää tai saavuttaa? Se jää nähtäväksi. Se on kuitenkin varmaa, että Uutena Vuotena tehtiin ajatuksen tasolla uusia alkuja erilaisissa asioissa.
Parisuhteessa, ja varmasti kaikissa ihmistuteissa, on oikeastaan sama juttu. Niissäkin tehdään uusia alkuja ja voisiko niissäkin olla helpompi asettaa tavoitteita kuin lupauksia. Niin kimurantteja juttuja ne ovat, että yleensä mitään ei tapahdu hetkessä vaan päämäärään mennään ajan kanssa. Tiedän ainakin itsestäni, että muutos tapahtuu kovin hitaasti. Olen tutkinut itseäni (ihan vakavissani) jo jonkin aikaa ja tajunnut miten älyttömän hitaasti oma mieli, uskomukset ja sisäinen ääni muuttuu. Välillä se on niin turhauttavaa. Välillä uudet oivallukset ja löydöt lennättävät fiilikset kattoon asti! Hiljalleen se muutos tapahtuu.
Kun kaksi ihmistä haluaa elää yhdessä, on selvää, että elämä ei aina mene ihan putkeen. Yhteys takkuilee, sanat loppuvat ja kumppani voi tuntua enemmän muukalaiselta kuin omalta rakkaalta. Solmuja tulee eletyn elämän varrella. Vaihtoehtona on antaa mennä vaan ja katsotaan mitä tapahtuu- valinta tai sitten lähdetään avaamaan niitä solmuja. Kannatan jälkimmäistä.
Minä lähden opiskelemaan parineuvontaa. Uusi alku sekin. Vähän jännittää, mukavalla tavalla. Varmasti kuulet tästä vielä lisää.
Hyvää alkanutta vuotta 2017!
Olen äiti kolmelle kotoa pois lentäneelle nuorellemme, rooli josta en halua edes luopua. Olen elänyt avioliitossa yli 30 vuotta saman miehen kanssa, ja edelleen ihmettelen elämää, parisuhdetta ja perheen pyörittämistä. Rakastan kevättä, kesää, luonnon kauneutta ja erityisesti merta. Eiköhän näistä löydy jotakin kirjoitettavaa :)