Tämä viikko on Pride-viikko eli sateenkaaren väreissä mennään ainakin Helsingissä koko viikko. Olen monta vuotta pohtinut rakkauteen liittyviä teemoja, myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyen.
Olen hyvin tietoinen siitä, että Pride-teema jakaa mielipiteitä ja intohimoja aiheen äärellä on suuntaan ja toiseen. Riippuu tietysti omasta taustasta, erityisesti uskonnollisesta taustasta, miten tähänkin aihepiiriin suhtautuu. Uskonnon ja monen muun ideologian nimissä voidaan tehdä paljon pahaa. Viha ja moni muu vaikea tunne voidaan verhota rakkauden kaapuun. Ja se vasta vaarallisen oloista on.
Rakkaus on puhdasta rakkautta. Minun käsitykseni mukaan Jumalalta saatu voima, joka muuttaa ihmisiä ja koko maailmaa. Pieni vauva syntyy maailmaan, näin uskon, puhtaan rakkauden tilassa, mutta iän karttuessa ihmiseen alkaa kerääntyä kaikenlaista roinaa, joka estää puhtaan rakkauden virtaamisen. Ihminen itse alkaa rakentaa sisimpäänsä rakkauden esteitä. Monesti ne kaikkein läheisimmät opettavat meille omien haavojensa ohjaamina, ketä saa rakastaa ja millä ehdoilla. Koitko itse olleesi rakastettu vai ulottuivatko sukupolvien haavat sinuun asti?
Tosi rakkaus on ehdotonta, pyyteetöntä ja puhdasta. Se ei aseta rajoitteita minkään inhimillisen höpötyksen tai rajoitteen edessä. Vastuullisen ihmisen oma tehtävä on pitää huoli siitä, ettei takerruta ulkoiseen vaan nähdään rakastamisen arvo kaikkialla. Uskon, että Jeesuksen sanoma oli yksinkertaisesti juuri tämä; ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken”.
Rakastatko itseäsi riittävästi niin, että rakkaudesta liikenee muillekin?
Me olemme kaikki yhtä. Jos langetamme varjon toisen ihmisen tai minkään ylle, palautuu varjo aina takaisin itseemme. Jos valo ja rakkaus pääsevät loistamaan kirkkaina ja puhtaina, ei pimeissä nurkissa lymyileville ilkeämielisille otuksille – pahanpuhujille, myyrätyön tekijöille jne. – riitä varjopaikkoja vaan niiden on tultava päivänvaloon ja parannettaviksi.
Haastaisin ihan jokaisen, omasta taustaponnistuspinnasta huolimatta, pitämään tuomiovapaan viikon taikka vaikka loppuelämän. Annetaan rakkauden virrata puhtaana ja raikkaana.
Olen 43-vuotias kahden koululaisen äiti, sielunhoidon tuntiopettaja ja tutkija, terapeutti, pappi, mindfulness-, eroseminaari-, asahi- ja ryhmäliikunnanohjaaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja. Blogiteksteissäni käsittelen oman työni ja eletyn elämäni kautta parisuhteen ja rakkauden eri puolia. Seuraava eroseminaarini aloittaa 17.10.2017. Käy vilkaisemassa www.miiamoisio.fi tai facebookissa: Miia Moisio - Hyväksyvää läsnäoloa