Olemme kirjoittaneet paljon tässä blogissa puhumisen tärkeydestä parisuhteessa, mutta olen unohtanut yhden todella olennaisen vihjeen:
Muistakaa syödä!
Tunnen itseni vanhaksi, mutta viisaaksi, kun olen miettinyt tässä maalausviikonlopussa ehkä eniten, että ruokahuolto pelaa. Kiikutin ensimmäisenä uuteen kotiin pikkuisia karkkipurkkeja ja ah, niin ihania tölkillisiä sitruunasoodia ja makuvesiä kylmään. Onneksi on myös kaikenlaisia aplikaatiota, joista saa tilaamalla pyöräilijän tuomaan kotiovelle kaupunginosan parhaita herkkuja jonottamatta ja poistumatta remppapaikalta. Ja väitän, että yksi ratkaiseva tekijä on ollut, että hyvissä väleissä edelleen ollaan, vaikka tapetin irrotus vei ehkä oletettua enemmän resurrseja, kun varmistin, että hörppyä juomaa otetaan ja suklaa sulaa suuhun.
Ja uskon kyllä verensokeritasapainon ylläpidon voimaan remppailun ulkopuolellakin. Nälkäisen ärsyyntymiskynnystä ei kannata koetella. Iso valmisruokaketju on tehnyt suurta parisuhdetyötä lauseellaan, että hyvällä ruoalla saa paremman mielen. Ja tosiaan ei tarvitse aina hifistellä ruoan kanssa, mutta kaikki on helpompaa, kun ei tarvitse kiukutella kuivin suin tai tyhjin vatsoin.
Äiti, vaimo ja pappi. Uskalsin viimein itsekin luottaa elämän ihmeisiin ja maailmaan tuli kauttani uusi ihminen. Elämä ja parisuhde koostuu pienistä huomionarvoisista hetkistä, jotka yritän pukea Rakkauden roihussa sanoiksi aina sunnuntaisin.