Se on vielä marraskuu ja silti ensimmäinen adventti. Espoolaisten, helsinkiläisten ja vantaalaisten postiluukuista on onneksi muistutukseksi tiputettu seurakuntalehden välissä adventtikalenteri. Luukusta aukesi tänään teksti: Yhden kynttilän liekki. Siinä kaikki valo.
Se on hyvä lause. Keskellä pimeää, kun kaikki jouluun liittyvä on vielä levällään, tuo lause armahtaa aika paljosta. Yksi kynttilä riittää. Ei muuta tarvita. Lause muistuttaa aika paljon muustakin. Ihmissuhteissakin (rakkaudellisissa kuin ystävyydessäkin) usein riittää yksikin kiitos, yksi huomio, yksi kädenojennus. Se voi olla merkittävä. Ei kannata muistella sitä, koska viimeksi toinen sanoi tai teki tai pitää kiinni ajatuksesta, ettei se toinenkaan koskaan. Eikä koskaan kannata ajatella, että ei se yksi mitään auta. Se yksikin voi tulla juuri oikealla hetkellä.
Yksi kiitos. Yksi halaus. Yksi kosketus. Siinä kaikki rakkaus.
Äiti, vaimo ja pappi. Uskalsin viimein itsekin luottaa elämän ihmeisiin ja maailmaan tuli kauttani uusi ihminen. Elämä ja parisuhde koostuu pienistä huomionarvoisista hetkistä, jotka yritän pukea Rakkauden roihussa sanoiksi aina sunnuntaisin.