Kävin tänään puolison lapsuudenystävän synttäreillä. Pyöreitä vuosia tuli täyteen ja uusi vuosikymmen alkoi. Sopii hyvin uudenvuoden aatonaattoon. Olin ajatellut jo etukäteen tänään kirjoittaa jotakin uuden vuoden lupauksista ja odotuksesta. Nämä teemat yhdistyivät päivän juhlaan. Olimme olleet juhlissa vasta vartin, kun synttärisankarin työpaikan väki tuli onnittelemaan. Kuulimme puheen, jossa kerrottiin tämän työntekijän mukavista puolista. En tiedä kuunteliko kukaan kovin tarkkaan, mutta lopuksi kaikki havahtuivat. Puhuja kertoi pilke silmäkulmassa, että uusi rakkaus, jonka synttärisankari on löytänyt, näkyy mukavasti koko olemuksessa. Seurasi nyökyttelyjä ja hymyjä. Samalla niillekin paikalla olleille, jotka eivät uudesta rakkaudesta tienneet, selvisi tilanne. Yksin ei nyt tarvinnut juhlaa ja arkea kohdata.
Illan mittaan tuli puheeksi pöydissä koristeina olleet pienet peilipintaiset sydämet. Päivänsankari kertoi niiden olevan kierrätyskamaa. Ne oli laitettu talteen jo alkusyksystä, kun velipoika meni naimisiin. Synttärisankari kiteytti paljon, kun sanoi jotenkin niin, että: ”Kaikki kannattaa kierrättää, varsinkin käytetyt sydämet”.
Sitä vaan pohdin, että vuodet loppuvat ja alkavat erilaisten odotusten, kaipausten ja lupausten ristipaineessa. Miltä sinun uusi vuosi näyttää? Minkälaisen sydämen voisit käyttää uudelleen. Saako rakkaudesta kertoa ja miten se tai sen kaipuu meissä näkyy? Kaikkea hyvää saa luvata ja toivoa. Maailmassa kiertää vielä paljon lämmintä ja toivoa on!
Olen perheneuvoja ja pappi Etelä-Pohjanmaalta. Kotona kanssani asuu neljä eri ikäistä naista, (osa tyttöjä vielä). Täällä päin "puhutaan asioista suoraan". Väite ei tosin pidä ihan aina paikkaansa. Vaikeat asiat ovat täälläkin joskus hankalia ottaa puheeksi. Jos elämässä pitää eksyä ja erehtyä, se on mukavampaa useimmiten kaksin kuin yksin. Siksi kompasteluja on tärkeää jakaa.