Olen ajatellut aina, että pitääkö naisten neuvoa miehiä lasten hoidossa, että onhan se isä ihan yhtä tasavertainen vanhempi, että osaahan sekin kaiken ihan yhtä hyvin. Täydellistä äityittä toteuttavat äidit vaan polkevat isät maanrakoon. Kauheeta.
No mutta, kuinka sitten kävikään, kun meidän taloon tulikin oma vauva. Minä itse purin hammasta, kun isä laittoi ”väärin” peppurasvaa. Mieleni teki kommentoida. Kommentoin. Isää ärsytti. Syyllistyin. Isä laittoi sukat housunlahkeiden päälle. Isä valikoi vaatekasasta sellaiset ”jämähousut”, kun anoppi oli tulossa kylään. Isästä olisi ollut ”hauskaa” aloittaa kiinteät neljän kuukauden ikäisenä jne. Kommentoin. Isää ärsytti. Syyllistyin.
Rupesin sitten miettimään, miksi se on niin vaikeaa antaa toisen tehdä ihan niinkuin hän itse haluaa ja olla itse hiljaa, kunnes keksin jotain aivan olennaista eroa meidän kahden vanhemmuudesta.
Mielestäni en ollut sellainen äiti, jonka piti lukea vanhemmuudesta kirjoista ja sitten sitä pilkun tarkkaan toteuttaa. Enhän niitä kirjoja lukenutkaan, mutta kun vauvantulomme oli asianmukaisesti julkistettu somessa, niin meidän perheessähän se olin minä, joka klikkaili tykkää- nappia Kaksplussan ja Vauva-lehden febusivuille. Instafeedini täyttyi mammablogistien neuvoista ja anoin pääsyn heinäkuun vauvat -ryhmään, jossa päivittyy tiedot kaikesta, sellaisestakin mistä itse en osaisi edes kysyä.
Siispä mietipä nyt itsekin vaikka tilannetta, kun olet ostamassa itsellesi uutta laitetta. Olet googlannut ominaisuuksia, vertaillut kameran pikseleitä ja muistin määrää. Antaisitko paremman puoliskosi vaan kylmiltään mennä kauppaan ja ostaa sieltä ihan jonkun vaan kapistuksen, ilman mitään taustatutkimusta sekä antaisit arvoelektroniikkasi toisen käsittelyyn. Laitteeseesi saisi ladata ihan mitä vaan rajoituksetta ennen kuin mitään virustorjuntaa olisi asennettu- niinkuin nyt vaan rennosti fiilispohjalta.
No niinpä, että tottakai sitä tekee mieli vähän neuvoa ja opastaa. Ja onhan nyt vauva vähän monimutkaisempi juttu kuin elektroniikka, (sillähän on myös oma tahto ja herkkä mieli) joten ymmärrän paremmin niitä kommentoivia äitejä ja nyt siis itseänikin. Mutta joo, onhan ne sukat muuten ihan kätevät siinä housun lahkeiden päällä. Mutta kyllä se myös helpottaa, kun joku kysyy, että oletko sä lukenut tästä jostain ja saan sitten kertoa millaisia ominaisuuksia vauvan ensikengissä tulee olla.
P.s. Minulla on nyt takanani kokonaiset kahdeksan kuukautta perhe-elämää kolmistaan, 16 vuotta kahdestaan. Joitakin huomioita parisuhteesta ja vanhemmuudesta on tähän mennessä minulle kertynyt. Ja kyllä, joissakin jutuissa se toinen on sata kertaa parempi ja toisissa ei, ja jotkut jutut tehdään vaan erilailla, ei paremmin eikä huonommin.
Äiti, vaimo ja pappi. Uskalsin viimein itsekin luottaa elämän ihmeisiin ja maailmaan tuli kauttani uusi ihminen. Elämä ja parisuhde koostuu pienistä huomionarvoisista hetkistä, jotka yritän pukea Rakkauden roihussa sanoiksi aina sunnuntaisin.