Elämässäni on ihminen. Ihminen, josta välitän ja joka välittää minusta. Olen sitoutunut häneen ja hän minuun. Vietämme aikaa yhdessä ja suunnittelemme tulevaakin. Joku voisi sanoa, että seurustelemme. Me emme kuitenkaan sano niin. Me emme tällä hetkellä määrittele suhdettamme.
Määritelmät ja termit eivät koskaan saavu yksin. Niiden mukana tulee aina myös tunteita, muistoja ja odotuksia. Tulee menneisyyden haamuja, toiveita toteutuvista unelmista, paine muottiin sopimisesta, pelkoja, suuntaviittoja ja raja-aitoja. Näin on myös suhteessa seurusteluun. Joku ei halua puhua seurustelusta, sillä muistaa vanhojen seurustelusuhteiden kivut. Toisen mielestä seurustelu tarkoittaa sitoutumista hamaan tulevaisuuteen eikä uskalla vielä sille tielle lähteä. Kolmas kokee, ettei suhde ole vielä niin pitkä tai intensiivinen, että sitä kehtaisi muiden kuullen kutsua seurusteluksi. Neljännelle taas seurustelu on vain sana muiden joukossa. Meillä kaikilla on omat käsityksemme ja kokemuksemme, eivätkä ne koskaan ole samanlaiset kuin jollain toisella. Ne voivat myös elää ja muuttua tilanteesta toiseen. Ehkä olellista onkin, että tiedostamme sen kaiken. Olemme valmiit aidosti keskustelemaan sekä katsomaan omia käsityksiämme silmästä silmään.
Elämässäni on siis ihminen ja se mitä meillä nyt on tuntuu hyvältä. Termit tai määritelmät eivät puolestaan tunnu nyt hyvältä. Turha siis lähteä sotkemaan tätä hyvää mitä meillä on, jollain mitä emme nyt edes tarvitse. Voi hyvinkin olla, että jossain vaiheessa tulemme määrittelemään suhdettamme, mutta mietimme sitä sitten siinä kohtaa. Nyt kuitenkin riittää, että meillä on toisemme.