Elokuvissa ja televisio-sarjoissa näkyy kerta toisensa jälkeen kuinka joku löytää unelmiensa puolison; ihmisen joka vastaa hänen kaikkiin toiveisiinsa ja tarpeisiinsa, ja on samaan aikaan puoliso, paras ystävä, rakastaja sekä hengenheimolainen. Siitä minäkin haaveilin. Ihmisestä, joka olisi kaikki kaikessa ja tuntisi minusta samoin.
Tajusin kyllä nopeasti, ettei kukaan koskaan täyttäisi jokaista kohtaa, jonka kuvitteelliselle listalleni voisin keksiä. Olisihan se epärealistista. Niinpä aloin karsia. Jäljelle jäikin vain kaikkein olelnnaisimmat asiat; ne joita todella toivon ja tarvitsen elämältäni. Meni huomattavasti paljon kauemmin, oikeastaan aivan viime kuukausiin asti, ennen kuin päätin jälleen karsia listaa. En tarkoita, että olisin päättänyt tyytyä tai, ettenkö edelleen todella toivoisi ja tarvitsisi niitä asioita elämältäni. En vain enää ajattele tarvitsevani niitä juuri parisuhteesta. Elämässä on kuitenkin niin paljon muitakin ihmisiä.
On oikeastaan hurjan paljon vaadittu, että yhden ihmisen pitäisi voida tarjota kaikki mitä elämältämme toivomme tai tarvitsemme. Sen lisäksi siinä on riski, että hitaasti katoaa muulta elämältä ja maailmalta sekä muilta ihmisiltä, jos yksi ihminen todella tarjoaa kaiken mitä tarvitsemme. Niinpä nykyään iloitsen ajatuksesta, että elämässäni on useita ihmissuhteita, jotka tarjoavat toivottuja ja tarvittuja asioita elämääni. Jonkun kanssa voin pysähtyä suurten ajatusten äärelle, toisen kanssa lähteä seikkailuihin, kolmannen kanssa jakaa kiinnostuksen kohteita ja niin edelleen. Eikä se vähennä mitenkään parisuhteen merkitystä. Parisuhteita on edelleen vain se yksi, se tarjoaa elämääni ne asiat, jotka ovat sille luontevia ja sen rooli on minulle edelleen erityinen. Sitä ei voisi mikään muu ihmissuhde koskaan korvata, mutta enää en edellytä sen myöskään korvaavan muita.
Tämä ajattelutavan muutos on vaikuttanut myös siihen, mitä tahdon olla toiselle. Enää minun ei tarvitse olla vastaus kumppanini kaikkiin kysymyksiin. Enää en halua olla hänelle kaikki kaikessa. Hänellä saa olla elämässään ihmisiä, joilla on tarjota jotain mitä minä en voi antaa. Hyväkin niin. Olisi hurjaa ajatella, että kaikki olisi minun harteillani
Itsekseen elävä, parisuhdettaan odotteleva ja kirkon nuorisotyönohjaajana työskentelevä transmies. Elämässäni ihmettelen ja pohdiskelen paljon, erityisesti ilmiöitä ihan arkisten asioiden takana. Tekstejäni löydät täältä joka torstai.