Oletko huomannut, että ihmisillä on tapana puuttua toisten elämään? No, varmasti olet törmännyt tähän ihmisten tarpeeseen neuvoa ja letkauttaa tärkeitä elämänviisauden kyllästämiä helmiä.
Niitä on matkani varrella kertynyt muutamia.
Sellainen huippuhelmihän on se, etteivät teinisuhteet kestä, ainakaan ensimmäiset sellaiset. Joskus vain on niin, että syystä tai toisesta kuudentoistavuoden jälkeen teinisuhde porskuttaa ja pulleasti. Voi olla kiusallista, että siinähän se teini, jota ei tarvinnut ottaa vakavasti, yhä on.
Lapsia saa painostaa hankkimaan koska vain (Kunhan se kiusallinen teini-ikä on ohitettu, tietty). Tämän luulisi olevan jo sellainen asia, josta ei veistellä toisille ihmisille (Minna kirjoittaa aiheestaa koskettavasti) No ei, tämä kuuluu kuulemma asiaan, nuorien parien on vain kestettävä se. Tämän sain vastaukseksi, jos asian epämielyttävyydestä huomautti. Ööö, niinkuin että on ihan ok, vaikka kysellä vaihdevuosista tai lähestyvästä kuolemasta? Hyvä tietää…
Olen aikalailla puutunut näihin kaikenkirjaviin neuvoihin. Minun oli aika vaikea muuttaa asennettani, jotta kuuntelisin neuvoja, kun sitten viimein odottelinkin uutta elämää nahkani sisässä. Ajattelin silloin kuitenkin antaa maailmalle toisen mahdollisuuden. Ja se kyllä kannatti. Vältyin varmastakin muutamilta itkuilta, kun osasin ennakoida, että vierailijoiden määrä saattaa uuvuttaa uuden perheen. Eihän se vierailu, mutta kaikki paikkojen siivous, tarjoilut, siinä imetystä harjoitellessa ja napanuoraa ihmetellessä. Olen saanut viisaita neuvoja kuunnella tarkasti itseäni, ja olen sitten rauhassa jännittänyt ja pikkuhiljaa rohkaistunut. Aina olen kuunnellut itseäni, enkä sillä lailla puskien ja todistellen maailmalle äitiyteni upeutta, koska tiesin, että muutkin ovat jännittäneet. Ihmiset, joita ihailen.
Olen nyt siis ottanut vastaan neuvoja ja tuottanut myös jälkeläisen. Hymyilen. Olen selvillä vesillä. Olen aikuinen. Tervetuloa oma elämä!
***
“Onkos teille toista lasta tulossa?” Siis MITÄÄÄÄÄH!!!???