Kaipaan tällä hetkellä parisuhteesta vain kahta asiaa. Kaipaan niitä hetkiä, jolloin tehdään omia juttuja samassa tilassa, erillään mutta kuitenkin yhdessä. Parisuhteen arkea. Lisäksi kaipaan sitä tunnetta, kun toinen painautuu kainalooni ja laskee päänsä olalleni. Kuinka voin silloin laskea pääni hellästi hänen päänsä päälle, kietoa käteni hänen ympärilleen ja paijata lempeästi. Läheisyyttä ja kosketusta.
Olen miettinyt kosketusta jonkin verran viime aikoina. Se on ollut blogeissamme teemana myös aiemmin. Lisäksi kosketus näkyy mediassakin säännöllisin väliajoin. Esimerkiksi Yle julkaisi hellästä kosketuksesta jutun maanantaina. Eräs tuttavani on jopa perustanut yrityksen puhtaasti kosketuksen ympärille. En siis taida olla ainoa, jolla kosketus on mielessä.
Ylen maanantaisessa jutussa puhuttiin siitä kuinka hellälle kosketukselle, kuten paijaukselle ja silittämiselle, on omat tuntosäikeensä eikä sitä käsitellä juurikaan samoissa osissa aivoja kuin muita tuntemuksia. Se on irrallinen myös esimerkiksi seksualisesta kosketuksesta. Se on oma juttunsa. Sen ei tarvitse liittyä tietynlaiseen ihmissuhteeseen tai tilanteeseen. Silti joskus tuntuu, että kärsimme eniten juuri hellän kosketuksen puutteesta. Me voisimme saada sitä keneltä tahansa läheiseltä ihmiseltä, ja ihmissuhteemme jopa hyötyisivät siitä, sillä hellä kosketus lisää yhteenkuuluvuutta. Kynnys tuntuu kuitenkin olevan liian suuri.
Välillä vaikuttaa siltä, että näin sinkkuna olisi helpompaa löytää irtosuhteita kuin ihmistä, jonka kanssa katsoa elokuvaa kainalokkain. En minä kuitenkaan kaipaa irtosuhteita vaan sitä läheisyyttä. Enkä tahdo sekoittaa hellän kosketuksen kaipuutani seksiin, sillä kuten Ylenkin otsikko sen tiivisti, niin “Paijaus vastaa eri tarpeeseen kuin seksi”. Asetelma on turhauttava, ja olen miettinyt, etten voi olla ainoa, joka sen sellaisena kokee. En tiedä kuinka, mutta tahtoisin muuttaa asetelmia niin, että hellä kosketus ja läheisyys voisivat olla joskus helpommin luontevampi osa elämäämme juuri sellaisena kuin haluamme. Ehkä aloitan hyväksymällä tämän hellän kosketuksen kaipuun itsessäni. Ja kenties halaan myös ystävää pitkään. Se tekee hyvää, meille molemmille.
Luotan siihen, että minulla on vielä joskus parisuhde, jossa kumppanini voi käpertyä kauniin arkisen päivän jälkeen kainalooni lepäämään. Silloin tahdon muistaa tämän olon mikä minulla nyt on; kaipuun sekä halun tehdä töitä sen eteen, että hellällä kosketuksella ja läheisyydellä olisi tilaa elämässäni. Tahdon muistaa tämän kaiken, jotten sitten parisuhteessakaan pitäisi hellää kosketusta ja läheisyyttä itsestäänselvyytenä ja päätyisi niitä sitä kautta kadottamaan.
Itsekseen elävä, parisuhdettaan odotteleva ja kirkon nuorisotyönohjaajana työskentelevä transmies. Elämässäni ihmettelen ja pohdiskelen paljon, erityisesti ilmiöitä ihan arkisten asioiden takana. Tekstejäni löydät täältä joka torstai.