Viime viikolla lähdimme perheen ensimmäiseen reissuun. Vauvavuottamme seurannut MHL juuri sopivasti päätti kautensa lomailuaiheeseen. Kaikki pelottelut ja vinkit kourassa lähdimme urheasti matkaan -risteilylle.
Moni asia oli oppikirjan mukaan valmisteltu. Aamupuurot laitettu annospusseihin, vaipat pakattu, mietitty vuodenaikaan ja risteilypatsasteluun sopivat asut, nukkumisjärjestelyt, matkareitit yms. You name it- We got it. Matkakuume inkarnoitui kohdallani edellisenä yönä jopa oikeaksi kuumeeksi, mutta matkaan lähdettiin. Tätä oli odotettu.
Ja ah, kyllä kannatti! Mummot lirkuttelivat vauvalle, vauva flirttaili vastaantulijoille ja ihmetteli kaikkea. Tarjoilijoilla oli aina extra-aikaa pikkunaperolle. Kaikki tarvittava löytyi tarvittaessa. Kun on pitkän talven kohdannut loskaisessa Helsingissä joukkoliikennevälineissä kiukkuisia mummoja, jotka ovat valmiita ampumaan lapsiperheet, niin tällaisessa ilmapiirissä sielu lepäsi. Tää oli lomaa!
Ehkä lapsi matkassa onkin siunaus. Olen oppinut viimein lopullisesti jotain. Ei ehkä kannata väsymykseen asti haalia kokemuksia, vaan välistä makoilu laivahytissäkin on luksusta. Ja kuulkaa: parisuhde kiittää.
On niitä toisenlaisiakin muistoja. Roomassa valittiin lounaan sijasta Forum Romanum. Virhe.
Äiti, vaimo ja pappi. Uskalsin viimein itsekin luottaa elämän ihmeisiin ja maailmaan tuli kauttani uusi ihminen. Elämä ja parisuhde koostuu pienistä huomionarvoisista hetkistä, jotka yritän pukea Rakkauden roihussa sanoiksi aina sunnuntaisin.