Pikkulapsiaika on parisuhteelle haaste. Avioerohan siellä lurkkii ja tutkimukset toitottavat, että onnellisuus laskee lastensaannin jälkeen. Ja näitä kokemuksia riittää. Luepa vaikka täältä.
Tasan varmasti haastavaa on, jos öisin ei nuku. Uskon sen. Se on hulluutta, enkä tiedä miten ihmiset pysyvät hengissä.
Koska minä nukun, niin voin tarkastella muita asioita, jotka parisuhteessa muuttuvat vauvan myötä. En usko, että parisuhde unenpuutteeseen kaatuu, mutta se varmasti moninkertaistaa muutoksien haasteet. Väitän itsepintaisesti kuitenkin onnellisuuden lisääntyneen lapsensaannin jälkeen. Ajattelen, että siihen auttaa se, että katson muutoksia realistisesti silmiin.
Kaikkihan todellakin muuttui kertarysäyksellä. Meillä vauvaa pullautettiin maailmaan yksi kokonainen yö ja sen jälkeen hän ei poistunut silmistämme. Maailmaan tuli vastuu, joka ei lähtenyt pois. Siinä se maailman suurin vastuu nukkui nahalla ja omat silmät oli vain ummistettava siinä samalla.
Oppitunti numero yksi. Ei kannata haikailla sitä, että joku veisi vastuunyytin jonnekin turvaan ja itse saisi rauhan sielulleen silloin, kun se vastuu on pois. Ei. Sielun rauha on löydyttävä siinä samassa, siinä tuhisijan ollessa vieressä. Jos sen sisäistää, on helpompi olla.
Oppitunti numero kaksi. Siinähän se todella on. Tekemistä tuli kertarysäyksellä ihan koko ajaksi. Ei vain täyttämään jotain pientä aukkoa kalenterissa. Ei siis kannata liikaa haikailla aikaa, jossa lekotellaan loppumattomassa sunnuntaissa juhlitun lauantaiyön jälkeen, vaan elämä tapahtuu tässä ja nyt, joka päivä.
On tietenkin muitakin vaihtoehtoja kuin kotoilla pieruverkkareissa ydinperheen lämmössä. Vaippojen vaihdon väliin saa mahtumaan piknikit, terassit ja museot. Ystävät voi kutsua mukaan. Ihan kaikkea ei voi saada, eikä siitä kannata pahoittaa mieltään. Voit saada kyllä enemmän kuin vain vaipat, jos vain tahdot. Mutta jos laskee exceliin tunnit sulle ja mulle, tulee siitä hulluksi. Elämä on tässä ja nyt, joka päivä.
Oppitunti numero kolme. Kiihkeää tunnelmaa ei voi enää luoda tuntikausia, mutta kun hetki antaa myöden, se kannattaa käyttää. Pikkulapset muuten nukkuvat muulloinkin kuin öisin. Kannattaa heittäytyä ja todella kuulostella toista. Antaa ja ottaa vastaan. Sellaiselle tulee paikka, jos muistaa silloinkin, kun hetki ei ole käsillä pussata, sanoa toista ihanaksi ja kiittää.
Oppitunti numero neljä. Siinähän se todella on. Kokonainen uusi ihminen, joka koko ajan muistuttaa rakkaudesta. Kiitollisuuden aalto räjäyttää mielen. Jos todella tätä mietit, et voi muuta kuin olla onnellinen. Ja syypää siihen on parisuhde. Pakko sitä toista on sanoa ihanaksi ja kiittää. Onnellisuuden kierre on valmis.
Kiitollisuutta voi harjoitellakin. Kokeile. Lue vinkit vaikka täältä.
Äiti, vaimo ja pappi. Uskalsin viimein itsekin luottaa elämän ihmeisiin ja maailmaan tuli kauttani uusi ihminen. Elämä ja parisuhde koostuu pienistä huomionarvoisista hetkistä, jotka yritän pukea Rakkauden roihussa sanoiksi aina sunnuntaisin.