“Mistä tietää, että on rakastunut?” minä kysyin häneltä kerran. Minun piti saada tietää se. Piti saada tietää, oliko rakkautta se kaikki myrsky, joka minua heitteli. Hän vastasi, että kun on rakastunut, sen tietää.
Eilen kävimme lounaalla. On kutkuttavaa kohdata keskellä päivää ravintolan edessä, halata, antaa suudelmia ja pujahtaa ovesta sisään peräkkäin.
Sekin on ihana tunne, kun on itse tulossa ravintolalle, jossa toinen on jo sisällä odottamassa. Eilen oli niin, ja minä pysähtyin hetkeksi ikkunan äärelle ja haravoin katseellani pöytiä. Kaikkien joukosta näen hänet heti, kumartuneena kirjoittamaan jotain, hiukset rennosti kiharassa. Sen pöydän kohdalla on tietty kultainen kajo.
Astelin pienen ravintolan lattian poikki ja hän aavisti minut puolimatkassa. Hän nosti katseensa ja minussa tuntui ilon nipistelyä: rakastettuni!
Minä tulin suoraan palaverista ja pääni oli täynnä liikkuvia asioita ja niiden hahmoja. Tilasimme annokset, otimme salaattia. Nostin meille aterimet, lautasliinat ja lasit ja kun istuimme pöytään, hän kysyi, mitä mielessäni on. Haarukoimme ja puhuin hänelle aamupäivän asioista. Sitten kysyin puolestaan häneltä, ja kuuntelin, mitä hän oli tehnyt ja mitä ajatuksia siitä oli herännyt. Päivitimme lähitunteja.
Siinä puhellessa ja kuunnellessa ne kaikki mielessäni liikkuneet asiat alkoivat lipua pois ja katsoin enemmän häntä. Kun katselin oikein tarkasti silmästä silmään ja niitä suloisia kasvoja, hän hymyili minulle. Kurotin käteni pöydän yli ja kosketin hänen hiuksiaan ja poskipäätään. Sipaisin häntä olkapäästä.
Sitten aloin sulaa.
Salaatti vaihtui porkkana-inkiväärikeittoon ja puheenaiheet vaihtuivat vähitellen hassummiksi ja leikkisemmiksi. Istuin tuolin etureunalla ja koetin katsoa häntä niin tarkkaan kuin mahdollista, istumassa siinä vastapäätä, siinä ravintolassa, siinä lumisateisessa päivässä. Halusin painaa sen mieleeni, koska se hetki tuntui aina vain arvokkaammalta. Pääsin enemmän ja enemmän kiinni siihen syvään sisäiseen oivallukseen, että juuri minä saan istua vastapäätä häntä ja hän hymyilee juuri minulle noin.
Vatsassa ja rinnassa tuntui kuumalta ja läikehtivältä; sellaiselta jos oikein voimakkaalla valonheittimellä osoitetaan läheltä suoraan kohti, tai sellaiselta kun on rakastunut. Rakastuneena olemisen läikehtivä tunne.
Kun lähdimme pois, kävelimme käsi kädessä joitain kortteleita samaan suuntaan ja puhelimme satunnaisia asioita. Tuntui vain niin hyvältä olla keskipäivässä ja yhdessä. Tuntuu niin hyvältä olla yhdessä, ja vatsassa ja rinnassa tuo polte ja läikehdintä. Erkanimme omillemme kulmalla halauksin ja suukoin, mutta palasin muutaman askelen jälkeen siihen vielä takaisin ja katsoin hänen peräänsä. Hän kääntyi katsomaan taaksepäin. Huusin, että rakastan! ja hän nauroi aurinkoisesti.
Loppupäivän läpi tunsin eräänlaista päihtymystä. Olen tottunut tuntemaan sitä hänen lähellään ja taidan olla addikti. Päihdyn hänestä.
Illalla kotona notkuin ovensuussa, kun hän puuhasi jotain käytännön asiaa, ja sanoin, että olen kamalan rakastunut, ja että on hyvä käydä lounaalla mahdollisimman usein. Hän sanoi, että se sopii mainiosti. Otin tanssiaskelia ja ajattelin, että tältä tämä tuntuu.
Hän neuvoi minua oikein silloin kauan sitten ja minä osuin tuolloin oikeaan, kun kirjoitin, että nyt tiedän, että rakastan.
Kun on rakastunut, sen kyllä tietää.
Minä olen rakastunut. Oikeastaan elän jatkuvan rakastumisen tilassa. Kun tämä rakkaus tuli, se pirstoi elämän silloiset puitteet ja kokosi ne aivan uudenlaisiksi. Suhteet, perheet ja sidokset murtuivat ja muuttuivat. Sitten seurasi onnellisuutta. Rakastuminen on nyt jatkunut jo vuosia. Minä hämmästelen ja tutkin sen kokemuksia ja tunteita riemuissani, häkeltyneenä.