Avopuolisoni pyysi minua hieromaan hänen hartioitaan. Minä olin raskaan työviikon uuvuttama, joten hetken mielijohteesta tiuskaisin vain: ”Nyt mä en ihan oikeesti jaksa!” Avopuolisoni katsoi minua silmät suurina. Siinä samassa minä jo kaduin tiuskaisuani. Mitä minä juuri sanoin? Ei vaadi minulta suuria ponnisteluja, että hieroisin hänen kipeitä hartioita vartin verran.
”No tuu tänne”, minä mumisin ja asettelin tyynyjä lattialle eteeni.
Mielestäni rakkaus on juurikin näitä pieniä tekoja ja sanoja, joita tehdään vain, jotta sillä toisella olisi hyvä olla. Ne on sellaisia asioita, joita tehdään vain sitä toista varten. Kuinka monesti minut on yllätetty venähtäneen työpäivän päätteeksi kynttiläillallisella? No voin kertoa, että aika monesti! Ja juuri nämä pienet asiat, joilla otat toisen huomioon tekevät arjesta ihan parasta! Siis IHAN PARASTA!
Tätä kelaa pohdiskellessani mieleeni muistui edellisen viikon pyykishow. Olimme kasvattaneet pyykikasaamme muuton jäljiltä ja avopuolisoni päätti ottaa härkää sarvista pyöräyttämällä ainakin kolme koneellista pyykkiä. Ja sitten muistin kuinka avopuolisoni oli samalla viikolla hoitanut asioitani kaupungilla, koska minulla oli työkiireitä. Ja siitä tuli mieleeni kuinka hän toi minulle aamukahvin sänkyyn ja kuinka hän piristi työpäivääni lähettämällä minulle tekstiviestin vain muistuttaakseen kuinka paljon hän rakastaa minua.
Niinpä niin. Ehkäpä minä siis jaksan hieroa hänen hartioitaan vartin. Tai puoli tuntia. Ja ihan joka kerta, kun hän pyytää. Ja ihan vaan siksi, että tiedän itse kuinka kivalta se tuntuu.
Joskus hartioiden hieronta on maailman tärkein asia. Eilen illalla se oli juuri sitä. On annettava, jotta voi saada takaisin. Eikä toisen huomioon ottaminen koskaan harmita jälkeen päin. Välillä sen merkitys vain unohtuu arjen keskellä.
Mutta parasta tässä on tietenkin se, että seuraavan kerran, kun minun hartioitani särkee, hän on minulle hieronnan velkaa! :D