Nyt on sohvaperunalle oiva kattaus televisiossa katsoa parisuhdettaan peiliin. Nyt ei ole pelkästään tarjolla romanttisia hömppäelokuvia, jossa ratsastetaan auringonlaskuun, vaan oikeasti ovet paukkuu ja huudetaan.
Helsingin Sanomisissa tämä havaittiin ja hehkutettiin maksullisesta palvelusta esitettävää Sarah Jessica Parkerin uusinta avioerosta kertovaa sarjaa. Divorce on hauskimmillaan, kun se on pimeimmillään. Avioeroon kuuluu pettymyksen ja vihankin tunteita. Toisaalta vuosia jaetun läheisyyden takia on luontevaa jäädä pitkälle vessarupeamalle yhteiseen kotiin, josta on juuri ilmoittanut lähtevänsä.
Mutta ilmaiskanavillakin pääsee riitelyn makuun. Ex-onnellisia olenkin seurannut. Siinä avioeroperheet muuttavat asuntoon, jossa erovia puolisoita erottaa liikkuva seinä ja lapset asuvat puoliksi aina toisen vanhemman kanssa isommassa asunnossa. Kyllä siinä ajatus jos toinenkin käy mielessä kun kaksi vanhempaa ipad kädessä käy läpi sitä kumpi on hakenut lapsen useammin ja kumman tehtävä on joustaa. Tilanteet kärjistyvät ja se ei ole kaunista katseltavaa.
Areenasta pääsee myös tirkistelemään Downshiftaajien arkea. Raskaana oleva lukkiutuu makuuhuoneeseen ja Vantaalle muuttajien arjessa jaetaan muutama ruma sana.
Tänään rautatieasemalla kaksi naista keskustelivat Ensitreffit alttarilla morsiamesta, joka istui nuotiolla suu mutrulla ja katsoi kaukaisuuteen. He kauhistelivat tämän morsiamen käytöstä. Ihan kauheaa.
Kauhealtahan se näyttää, viha ja riitely, kaikissa noissa sarjoissa. Oikeasti. Kuka meistä ei olisi korottanut ääntään? Miia kirjoitti maanantaina vihasta hyvin. Minusta kyllä ainakin on hyvä, että kotisohvan kuvastoon tulee myös peiliksi jotain sellaista, josta voi ottaa opiksi.
Äiti, vaimo ja pappi. Uskalsin viimein itsekin luottaa elämän ihmeisiin ja maailmaan tuli kauttani uusi ihminen. Elämä ja parisuhde koostuu pienistä huomionarvoisista hetkistä, jotka yritän pukea Rakkauden roihussa sanoiksi aina sunnuntaisin.