Paljon on opittavaa parisuhteen saralla. Opiskelen tällä hetkellä eroseminaariohjaajaksi ja kouluani varten luen Marianna Stolbown kirjaa ”Vanhempieni kaltainen”. Ei meinaa pieni pää pystyä käsittelemään kaikkea sitä, mitä kirja haastaa pohtimaan. Päättyneen avioliiton raunioilla olen tehnyt tiukan päätöksen – yritän ymmärtää pohjia myöten, mitä liitossa todella tapahtui, jotta en toistaisi samoja tiedostamattomia luurankotansseja uudessa suhteessani. Samaa läpikäyntiä suosittelen jokaiselle eronneelle että parisuhteessa elävälle tai siinä sinnittelevälle.
Minusta parisuhde on erittäin haastava suhde. Siinä on niin paljon kaikenlaista ”liikennettä”, ihan jo omasta henkilöhistoriasta tulevaa painolastia. Kirja antoi itselleni jo alkumetreillä paljon pohdittavaa ja ihan oikeita työkaluja sen ymmärtämiselle, mitä parisuhteissa tapahtuu ja mistä syystä. Käänsin oppimani asiat muutamaksi pohdinta-alueeksi, joita pohtimalla, en tiedä, voisiko olla sinullekin hyötyä. Nämä kohdat saattavat herättää kaikenlaisia tunteita. Tietoisuus lisää tuskaa, mutta tarjoaa samalla muutoksen mahdollisuuden.
Millainen parisuhde isovanhemmillasi oli tai on?
Oletko nähnyt isovanhempiesi suhteen tai kuullut juttuja heidän suhteestaan? Välittyikö isovanhempiesi suhteesta jonkinlainen tunnelma? Miten isovanhempasi näyttivät tunteitaan: koskemalla, sanoittamalla, arjen pienillä teoilla? Kunnioittivatko he toisiaan ja miten puhuivat toisilleen ja toisistaan?
Millaisen parisuhdemallin sait kotoa?
Ja samaa pohdintaa voi tehdä omien vanhempian parisuhteen tai –suhteettomuuden äärellä. Mitä hyvää ja säilyttämisen arvoista isovanhempien ja omien vanhempien suhteessa on? Ja päinvastoin: mitä et missään nimessä haluaisi kantaa mukanasi kurjana mallina seuraavillekin sukupolville? Pohdi, millaista käytöstä kannat ehkä haitallisena mukanasi, kun ajattelet sukusi parisuhdehistoriaa.
Millaisia parisuhteita sinulla on ollut?
Toistavatko suhteesi jotain tiettyä kaavaa? Miten suhde alkoi? Millaiset roolit parisuhteeseen muodostuivat? Mikä mahtoi olla oikea syy eroon?
Millainen on nykyinen suhteesi tai millaisen parisuhteen toivoisit?
Jos ajattelet edellisiä kohtia, mitä havaitset nykyisestä suhteestasi? Oletteko läheisiä? Puhutteko suoraan ja pelotta? Millainen on riitelemisen tapa? Entä mihin tyyliin puhutte toisillenne ja kerrotte kumppanistanne muille? Onko sinulla suhteessa hyvä vai paha olla? Mikä herättää ärtymystä, iloa ja muita tunteita? Millä tavoin osoitatte toisillenne rakkautta? Kannatteko vastuun itsestänne ja toisistanne tasapuolisesti? Joudutteko sopeuttamaan käytöstänne tai pienentämään itsenne? Kuka perheessäsi teki samoin?
Itse hämmennyin parisuhdetoiveen äärellä. Eroni jälkeen kirjoittelin paljon ylös toiveitani tulevasta kumppanistani ja parisuhteestani ja tärkein taisi siinä kohtaa unohtua, nimittäin kysymys:
Millainen itse haluat parisuhteessani olla?
Mikä on suhde itseesi? ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Mitä ajatuksia tämä herättää? Rakastatko itseäsi? Oletko työstänyt vanhat haavasi? Miten suhtautuminen itseen näkyy parisuhteessasi tai parisuhdetoiveessasi? Millainen kumppani haluat olla toiselle? Sukupolvien ketjun tulos vai jotain muuta? Osoitatko sormella toisen virheitä vai katsotko myös peiliin?
Kun olet käynyt nämä kaikki kohdat läpi, mitä havaitset?
Olen 43-vuotias kahden koululaisen äiti, sielunhoidon tuntiopettaja ja tutkija, terapeutti, pappi, mindfulness-, eroseminaari-, asahi- ja ryhmäliikunnanohjaaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja. Blogiteksteissäni käsittelen oman työni ja eletyn elämäni kautta parisuhteen ja rakkauden eri puolia. Seuraava eroseminaarini aloittaa 17.10.2017. Käy vilkaisemassa www.miiamoisio.fi tai facebookissa: Miia Moisio - Hyväksyvää läsnäoloa