Kuulin tällä viikolla kotona lauseen, jossa puolisoni pohti mille viikonpäivälle ystävänpäivä osuu. Se tuntui hauskalle ajatukselle, että taloudessamme asiaa mietittiin. Minulla ei ole mitään erityisiä muistoja kyseisestä päivästä. Olemme syöneet hyvin ja lahjoja on vaihdettu. Olen muistanut ystäviä ja sukua viestein. En päivää nytkään odota henkeäni pidättäen, mutta silti se tuntuu jotenkin hienolta, että se päivä tulisi, niin että sitä on etukäteen ajateltu.
Jos minusta tuntuu kivalta, voin arvata, että monesta muustakin tuntuu. Nyt voi paheksua kulutusjuhlaa ja krääsää, mutta nyt on tehty helpoksi se, että ilmaisisi rakkauden jotenkin. Posti on muistutellut mainoksin korteista ja kukkakaupat on vuorattu sydämin. Nyt jos koskaan kannattaa avata sanainen arkkunsa ja sanoa jotain kaunista jollekin erityiselle. Piirtää kylppärin peiliin sydän, viedä aamiainen sänkyyn tai antaa yksi suukko enemmän.
Ensi viikolla on #ystävänpäivä. Älä unohda!
Äiti, vaimo ja pappi. Uskalsin viimein itsekin luottaa elämän ihmeisiin ja maailmaan tuli kauttani uusi ihminen. Elämä ja parisuhde koostuu pienistä huomionarvoisista hetkistä, jotka yritän pukea Rakkauden roihussa sanoiksi aina sunnuntaisin.