Menestyminen vaatii lukusia toistoja ja ponnekasta asiaan keskittymistä. Olkoon kyse sitten tiedosta, taloudesta tai fyysisestä hyvinvoinnista. Harva asia rakentuu nopeiden saavutusten varaan. Elämässä tarvitaan pitkäkestoista puurtamista niiden päämäärien eteen, joita itse pidämme tärkeinä.
Tilastojen mukaan työssäkäyvällä suomalaisella on 47 tuntia viikoittaista vapaa-aikaa. Aikaa, jonka kukin meistä voi kohdentaa haluamallaan tavalla. Liiton hyvinvoinnin ja kahden yksilön samansuuntaisen kasvun varmistamiseksi puolisoiden olisi hyvä varata yhteiseen olemiseen 10-15 tuntia aikaa joka viikko. Tutkimusten mukaan tuollainen aikamäärä pitää tunnesuhteen elastisena ja eloisana.
Kuulen mielessäni vastalausemyrskyn. Tehtävähän on mahdoton toteuttaa! Joidenkin kohdalla näin saattaa todella olla, mutta ilman päämäärää tavoite jää saavuttamatta. Tilastojen valossa sen pitäisi olla mahdollista. Ajan viettäminen puolison kanssa tarkoittaa vain joidenkin muiden asioiden pudottamista lautaselta pois ja askelten suuntaamista varhemmin kotiin.
Oma parisuhde on tähän saakka ollut kuin hyvien ja huonojen tekojen helminauha, joissa olen 21 vuoden ajan saanut yhä uuden mahdollisuuden valita joko hyvät sanat ja toista ilahduttavat teot – tai epäluulon, katkeruuden ja kaunan. Vaikka yhteistä aikaa olisi miten paljon tahansa, jos oleminen on jälkimmäisen listan myrkyttämää, samassa tilassa olemisesta ei ole parisuhteen hyvinvoinnin näkökulmasta hyötyä.
Valinta ajatella ja puhua myönteisiä sanoja tai tehdä kauniita tekoja ei sulata perheen kireää ilmapiiriä hetkessä. Usein siihen tarvitaan molempien puolisoiden samansuuntaista toimintaa. Mutta yksinkin voi tehdä yllättävän paljon. Reilusti ja rehellisesti. Toisen kynnysmatoksi asettumatta.
Hyvän parisuhteen ainesosat ovat lopulta yksinkertaiset. Ihminen kaipaa seuraa, sanoja ja silloin tällöin seksiä. Yhteinen ajankäyttö antaa toiminnalle tukevat raamit. Kaikki muu on puitteita ja kuorrutusta, jossa pieni on kaunista ja vähempikin riittää.