Pidän ajatuksesta, että Oivallus ja Orgasmi nousevat samasta lähteestä. Jokin lähestyy, kieppuu tajuntani rajamailla, tavoittelee, karkailee ja vihdoin putoaa mieleen lahjan lailla. Tahtomisella ja pinnistelyllä ei saavuteta neron leimahduksia. Ne tulevat, kun hetki on otollinen.
Kahden ihmisen välinen leimahdus on yhtä mystistä kuin luova työ. Jotenkin vain planeetat asettuvat oikein kohdilleen ja tähti voi syttyä. Planeettojen välinen vetovoima on oleellista, kuten Paula eilen kirjoitti omassa blogissaan. Vetovoima voi johtaa rajuunkin törmäykseen ja sitä moni pelkää. Kukaan ei halua tulla jyrätyksi, pois pyyhkäistyksi Toisen suuremman kustannuksella.
Turhauttavaa on sekin, jos vetovoimaa ei ole. Kaikki on ulkoisesti oikein, mutta mikään ei liikahda. Tutusta on tullut liian turvallinen ja mieli haikailee vieraita linnunratoja.
Kaikissa parisuhteissa kipuillaan läheisyyden ja erillisyyden välisen vaikeuden kanssa. Kuinka lähelle toisen voin päästää menettämättä itseäni? Kuinka erillisiä ja itsenäisiä voimme olla kadottamatta yhteyttä välillämme?
Seksuaalisessa läheisyydessä nämä neuvottelut ovat huipussaan. Uskallanko laskea sinut mieleeni ja ruumiiseeni niin lähelle, että en enää hallitse itseäni? Uskallanko tulla lähellesi, ihosi alle pelkäämättä liikaa, että en enää pääse pois? Jos kaksi erilaista uskaltaa heittäytyä toistensa varaan, jotain uutta voi syntyä – ajatuksia tai lapsia, vähintään orgasmeja.
Niin paljon murehditaan, voiko intohimo säilyä pitkässä parisuhteessa, kun toinen on tullut liian tutuksi ja jännite kadonnut. Erilaisuus on niin hämmentävää, että haluaisimme häivyttää sen kokonaan toisistamme ja sitten valitamme tylsyyttä! Tylsyys on sitä, että en näe. En näe toisessa avautuvia yhä uusia maailmoja. Enkä sen puoleen niitä halua katsella itsessänikään. Rakennan turvallisia muureja ja sitten kuolen ikävään.
Seksi on juuri tätä turvallisuuden ja vaarallisuuden välistä leikkiä. Toisaalta kaipaan päästä kotiin toisen mielen ja ruumiin sisälle, toisaalta odotan uusia tutkimusretkiä yhä oudompiin maisemiin. Tai olen kuin erämaa, joka kaipaa tutkimusretkeilijää. Haluan tulla löydetyksi ja kuitenkin piiloudun.
Oikeastaan oman mieleni syövereihin uskallan upota vain hyvässä seurassa. Kun luotan toiseen uskallan laskea irti ja uskallan ottaa vastaan. Uskallan lentää ja uskallan sukeltaa.
Minä peukutan pitkälle parisuhteelle.
Olen pappi, paripsykoterapeutti ja entinen perheneuvoja. Nykyisin koulutan uusia perheneuvojia ja opiskelen koko ajan itse lisää. Olen myös entisten teinien äiti ja aina vaan nykyisen mieheni vaimo. Uusperhevaihekin on eletty ja koettu. Kaikesta on opittu. Siitä bloggaan teille perjantaisin muiden perheneuvojien kanssa.
Vastaa