Vietin tänään leijonanosan päivästä kesän avioliittoleiripalautteiden äärellä. Risujen ja ruusujen kerääminen on tärkeää sen tiedostamiseksi, mikä tapahtumissa onnistui ja mitä kannattaisi tehdä ensi kerralla toisin. Parisuhdetapahtumat ovat meidän perheessä vähän kuin ihon alle kuvioitu kartta, jonka mukaan elämässä suunnistetaan.
Mikä niissä niin kiehtoo? Yksi merkittävimmistä syistä liittyy eri tahoilta tulevien väliseen yhteiseloon. Leireillä kohdattiin 500 ainutlaatuista perhettä. Omalla teologisella mausteella ei ole niin suurta väliä, kun keskiössä on oman perheen ja parisuhteen hyvinvointi.
Toinen kiehtova asia liittyy uuden alun mahdollisuuteen: joka kesä tapahtuu se ihme, että armo kohtaa rikkoneen ja rikkimenneen. Vaikka takana olisi millainen taival tahansa, uusi päivä antaa mahdollisuuden muutokseen ja alusta aloittamiseen. Ei itse pinnistäen, vaan itseä suurempaan luottaen. Tällaista on tosi armo: se nostaa ihmisen suosta, johon hän on syystä tai toisesta horjahtanut.
Sadat vapaaehtoiset työskentelivät sen eteen, että asiat saataisiin yksityiskohtia myöten rullaamaan. He huolehtivat leirin pienimpien hyvinvoinnista, luennoista ja opetustuokioista, pienryhmien keskustelujen tasapuolisesta sujumisesta, musiikista, rukouksesta, ruokailuista ja sairastuvasta – sanalla sanoen kaikista niistä juoksevista asioista, joiden avulla parituhatpäinen joukko saatiin viihtymään ja keskittymään viikon tai viikonlopun verran parisuhteen kipupisteiden työstämiseen.
Oivallus siitä, että muilla oli samanlaisia ongelmia, lisäsi yhteisöllisyyden ja samanpuolisuuden tunteita: Ihanaa, emme olekaan vaikeuksinemme yksin, kuulumme samaan inhimilliseen kamppailevaan joukkoon! Kriisin purkamisessa auttoi usein myös haave siitä, että kipeät kokemukset voivat joskus kääntyä laajemman yhteisön hyödyksi.
”Pienryhmässä sai puolison kanssa käsitellä asioita, tunneyhteys vahvistui. Vaikeita asioita työn alle, positiivinen vire kohdata haasteet yhdessä.”
”Tunnelukot aukesi, tunteet saivat nimet. Asiat menevät eteenpäin ja korjaantuvat. Olemme oppineet vaimon kanssa puhumaan, puhumattomuus katkesi. Jee!”
Vapaaehtoisessa omasta kokemuksesta jakamisessa on voimaa! Vähän niin kuin blogit tällä palstalla. Yksin ja yhdessä tehdyt oivallukset tekevät syksyn aloituksesta pehmeämmän. Älä tule paha syksy, tule hyvä syksy!
Olen tuuminut pariuhdekriisin työstämistä toimivaksi parisuhteeksi väitöskirjaksi asti. Yhdessä sittenkin – Kokemukset erokriisistä, vertaistuesta ja muutoksesta parisuhteessa julkaistiin Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisusarjassa vuonna 2012. Olen kirjoittanut myös Paremman avioliiton rakkauspankki -kirjan, josta löytyy nimensä mukaisesti talletusohjeita rakkauden säästöpossuun. Järjestän työkseni parisuhdetapahtumia Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtajana.