Maanantaina kalenterissani luki “Minä-päivä”. Päivä, jolloin en tee mitään töihin liittyvää, en hoida muita velvollisuuksia enkä näe ketään. Yleensä vain herään aamulla ja mietin, että mitä tahtoisin tänään tehdä. Tänä maanantaina minä-päiväni meni kuitenkin hieman toisin. Olin nimittäin jo etukäteen päättänyt, että veisin itseni treffeille.
Rakastan treffien suunnittelua. Miettiä mistä toinen ihminen pitää tai miten tuoda pieniä elementtejä häneen haaveistaan todeksi treffien puitteissa Ja aina silloin tällöin tulee itsellekin ajatus siitä millaisille treffeille olisi sillä hetkellä mukava päästä. Juuri nyt elämässäni ei kuitenkaan ole ketään, jonka kanssa lähteä treffeille. Se on aina välillä harmittanut aika paljonkin. Lopulta kuitenkin tajusin, että turha minun on odottaa jonkun ihmisen ilmestymistä, elää sitten kun-elämää, sen sijaan voin tehdä asioista totta jo nyt, itseni kanssa.
Tällä kertaa minä-päiväni sisältö oli siis ennakkoon suunniteltu. Pakkasin eväät reppuun, mutta en käytännön syistä johtuen kuitenkaan suunnanut alkuperäisen suunnitelmani mukaan Vallisaareen vaan otin lautan tuttuun Suomenlinnaan. Vaeltelin Suomenlinnan kaduilla ja poluilla. Nautin maisemista ja loppukesän auringosta. Kuninkaan portilla istahdin alas ja kaivoin repustani eväät, lämpimän termosmukillisen chaita sekä peperia ja kyniä piirtämistä varten. Ampiaset eivät kuitenkaan osanneet kunnioittaa minä-päiväni luonnetta vaan olivat turhankin sosiaalisia, joten suurin osa eväistä täytyi syödä matkaa jatkaessa. Suomenlinnan jälkeen lähdin kävelemään hitaasti kohti Kalliota. Matkalla yritin ihailla Helsinkiä ulkopuolisin silmin ja näin valtavan määrän kauneutta, joka arjen kiireessä vain katoaa silmistä. Lopuksi vein itseni vielä herkulliselle aterialle Sandroon. Vatsa täynnä ja mieli luontoilmasta virkistyneenä olin kiitollinen antoisista treffeistä.
Alunperin idea minä-päivästä syntyi tarpeesta ottaa säännöllisin väliajoin aikaa itselleni parisuhteen keskellä. Tarpeeton se ei ole kuitenkaan näin yksin eläessäkään. On aivan eri asia tietoisesti ottaa aikaa itselleen kuin vain väistämättä olla itsekseen. Erityisesti, kun minä-päivääni kuuluu ajatus siitä, ettei tarvitse miettiä pyykkivuoria, jotka täytyisi pestä tai sähköposteja joihin vastata. Minä-päivä on erikseen varattua aikaa omaa mukavuutta ja hyvinvointia varten.
Tämän minä-päivän aikana muistin, että aina itsensä huomioiminen ei tarvitse kokonaista päivää. Joskus terffitkin riittävät. Eivät treffit tietenkään tunnu täysin samalta, kun vierellä ei ole toista ihmistä, mutta turhaakaan tämä ei ole. Onhan se jo ihan tulevien parisuhteidenkin kannalta hyödyllistä miettiä mitä treffeiltä toivoo ja mistä ylipäätänsä pitää. Lisäksi oppii nauttimaan asioista myös itsekseen ja antamaan itselleen luvan hemmotteluun ja rentoutumiseen. Oppii pitämään itsestään huolta kuten pitäisi rakastetustaan. Se on tärkeää. Kokeile siis sinäkin kysyä tänään itseltäsi, että minne veisit itsesi treffeille. Sen jälkeen toteuta se, ja luota siihen, että olet hyvässä seurassa.
Itsekseen elävä, parisuhdettaan odotteleva ja kirkon nuorisotyönohjaajana työskentelevä transmies. Elämässäni ihmettelen ja pohdiskelen paljon, erityisesti ilmiöitä ihan arkisten asioiden takana. Tekstejäni löydät täältä joka torstai.