Hesarin pääkirjoituksessa 23.6. mielenkiintoinen fakta oli, että Hesarin luetuinta digitaalista materiaalia ovat parisuhdejutut ja varsinkin sellaiset, joissa on asiapitoisia keinoja rakkauden ryppyjen oikomiseen.
Hmmm…minkälaisia keinoja osaisin koota… Minusta haastavaa parisuhteessa on, että keinoista huolimatta huomaa itsessään kaikenlaisia lapsellisia käyttäytymismalleja, joilla ihan tahallaan ärsyttää toista tai heittäytyy turhasta marttyyriksi. Siispä onko mitään mikä auttaa?
No, jos edes joskus toinen ymmärtää olla provosoitumatta, silloin kun toisella pinna palaa. Vaikka jos silloin kun ollaan pakkaamassa lomamatkalle tavaroita, niin antaa toiselle tilaa ajatella. Kun on kerran tullut silkkihanksikkailla kohdelluksi, niin tajuaa ehkä sitten joskus itsekin käyttäytyä. Ja ehdottomasti, jos ei jaksa olla cool ja ärsyttää, niin anna vaan tulla tunteet ulos. Kävele hetki pari askelta edeltä, mutta myönnä hetken päästä, että olit hölmö. Oman hölmöyden myöntäminen auttaa aina.
Usein neuvotaan, että puhuminen parisuhteessa kannattaa. Yllätys!!! Mutta aina ei muisteta kuitenkaan mainita, että ei kannata olettaa, että ongelma ratkeaisi kerralla, ei välttämättä kahdellakaan. Sitkeästi kannattaa ottaa puheeksi sama aihe ja välissä voi olla tosi huonoja keskusteluja, mutta sitten viimein voi yhteinen näkemys kirkastuakin.
Samassa linkkaamassani pääkirjoituksessa oli myös mainittu pariskunta, joka sopi, ettei vauvavuotena erota. Se on mielestäni hyvä sopimus, mutta sopimukseen ei mielestäni kannata pelkästään tuudittautua, vaan vielä tärkeämpää on se, että tiedostetaan koko ajan mitä tuntee ja mitkä asiat muuttuvat. Olin itse esimerkiksi paniikissa jo synnytyksessä siitä, että mitä jos muutun aivan kauheaksi, kiroilen henkilökunnalle ja olen ihan hullu ja oikeastaan pelkäsin myös samaa lapsiperheen arjesta. Me ei nukuta, kaikki menee pilalle ja minusta tulee hullu.
No me nukumme, mutta muutumme koko ajan silti. Ajankäyttö on enemmän ja enemmän yhteistä sovittavaa aluetta. Toiselle on mustasukkainen ihan hölmöistä ajankäytöllisistä asioista, suihkun kestosta tai laskujen maksamisesta rauhassa. Ja niinkuin ensimmäisessä blogissani kerroin, neuvon, vaikka pitäisi vaan antaa isänkin itse tehdä. Vaikka tietää kaikenlaista, niin sitä tuntee silti.
Keino ylitse kaikkien muiden on mielestäni se, että tunnistaa ne kohdat, joissa ajelee toisen yli, vaikka edes jälkeenpäin. Tunne kuitenkin tunteet, älä piilottele, mutta pyydä jälkeenpäin anteeksi. Oman hölmöyden tunnustaminen auttaa, kannattaa kaivella sitä rikkaa omasta silmästä. Ja joo, kaikki ei ole ihan kerrasta selvä. Toisen ja kolmannekin kerran saattaa samassa asiassa mokata.
Äiti, vaimo ja pappi. Uskalsin viimein itsekin luottaa elämän ihmeisiin ja maailmaan tuli kauttani uusi ihminen. Elämä ja parisuhde koostuu pienistä huomionarvoisista hetkistä, jotka yritän pukea Rakkauden roihussa sanoiksi aina sunnuntaisin.