Minua on kuljetettu kohti yhden tunteen tiedostamista jo jonkin aikaa. Havahduin asiaan ihmisen kautta, joka on aiheuttanut minulle lukemattomia pettymyksiä; pieniä ja isoja. Tämä ihminen on käyttäytynyt monesti tavalla, joka loukkaa ja saa mieleni pahoittumaan. Pettymykseksi en olisi ihan ensimmäisenä lähtenyt tunnettani kuvaamaan. Olen ollut mielestäni vähän kuin poissa tolaltani jostain selittämättömästä syystä. Minuunkin ollaan oltu pettyneitä ja sekin on tuntunut tosi pahalta – eipä sitä haluaisi kenellekään aiheuttaa pettymyksiä. Ja voi sitäkin oloa, kun itseensä pettyy.
Mitä pettymys sitten on?
Suomen Mielenterveysseuran sivuilla tunne määritellään näin: ”Pettymys on menetyksistä ja takaiskuista nouseva hankala ja haastava tunne.”
Kokemukseni mukaan pettymyksiin liittyy aina jokin toive, odotus tai tarve. Odotan tai toivon, vaikkapa kumppanilta, jotain eikä tämä vastaakaan niihin. Jokin oma tarve jää siis täyttymättä ja syntyy pettymyksen tunne. Joka, totta tosiaan, on hankala ja haastava tunne.
Me aikuiset olemme tietenkin vastuussa omista tunteistamme, mutta vähän silti vastuuttaisin sitä toistakin. Läheisessä ihmissuhteessa ollaan reilukerhosta, jos ilmaisemme SELKEÄSTI omat toiveemme ja odotuksemme. Ja annamme toiselle mahdollisuuden tehdä samoin. Ihmissuhteissa on turha narista pettymystä, jos ei itse ole ilmaissut todellisia toiveitaan. Vaikka kuinka toivoisimme, ei kenenkään pää ole lasia ja ajatukset luettavissa ihan tuosta vaan. Tarvitaan paljoa puhetta ja ”perhepalavereita”, jotta tullaan kuulluiksi ja nähdyiksi.
Jos yhteys toimii ja kaikki on noin suunnilleen mallillaan, voivat kypsät ja toisiaan kunnioittavat aikuiset huolehtia sekä omista tarpeistaan että ottaa huomioon myös toisen tarpeet. Ja jos tapahtuu virhearviointeja, on hyvässä suhteessa aina mahdollisuus ilmaista, jälleen, itseään suoraan ja pelotta.
Anteeksiantamisen ja –saamisen mahdollisuus kuuluu sekin kunnioittavaan ja egovapaaseen parisuhteeseen. Pettämis-sanan juuri taitaa löytyä juuri pettymyksestä. Pettäminen aiheuttaa mitä suurimman pettymyksen tunteen, jolla on sukulaisuussuhde esimerkiksi vihan, katkeruuden, toivottomuuden, avuttomuuden ja surun kanssa.
Joskus on ihan oikeastikin niin, että joillekin ihmisille, toisten odotuksilla ei ole mitään merkitystä. Näille ihmisille on ”ihan sama” sattuuko toiseen. Tämänkaltaisen tyypin omat tarpeet menevät voimakkaasti toisen toiveiden edelle. Voipa tällainen ihminen käyttää toista jopa astinlautanaan saavuttaakseen sen, mitä itse haluaa.
Pettymys ja sen suhde päättyneisiin parisuhteisiin ja muihin rikkinäisiin ihmissuhteisiin saattaa olla yllättävänkin iso. Ainakin itse allekirjoitan ajatuksen siitä, että pettymykset haastavat ihmisten välisiä suhteita isostikin. Pettymykset toisten jälkeen syövät luottamusta, iloa ja turvaa. Ja päinvastoin. Ollaan tänäänkin inhimillisiä ihmisiä toisillemme niin, ettei ainakaan tahallaan aiheuteta pettymyksiä niille, joita rakastamme.
Olen 43-vuotias kahden koululaisen äiti, sielunhoidon tuntiopettaja ja tutkija, terapeutti, pappi, mindfulness-, eroseminaari-, asahi- ja ryhmäliikunnanohjaaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja. Blogiteksteissäni käsittelen oman työni ja eletyn elämäni kautta parisuhteen ja rakkauden eri puolia. Seuraava eroseminaarini aloittaa 17.10.2017. Käy vilkaisemassa www.miiamoisio.fi tai facebookissa: Miia Moisio - Hyväksyvää läsnäoloa
Vastaa