Elin neljä vuotta sinkkuna avioeroni jälkeen ja koin sen tuskallisen yksinäisenä ja tarkoituksettomana aikana. ”Älä tee niinku mä teen”. Avioeroni jälkeen tein sinkkuudesta itselleni ongelman pitkäksi aikaa. Tässä pientä pohdiskelua aiheen äärellä.
Älä tee sinkkuudesta itsellesi ongelmaa
Ongelmatilanteeseen harvoin auttaa se, että ongelmalle uhraa voimansa, aikansa ja energiansa. Sinkkuutta voi ajatella Rakkauden odottamisen aikana, jolloin voi kunnostaa itsensä ja elämänsä. Ja sitten kun kumppani tulee elämään, onkin kaikki jo ikään kuin valmiina. Itse aloin siivota kaappeja ja raivasin tilaa myös sen toisen vaatteille, vaikkei mitään miestä missään näkynytkään.
Hyväksy sinkkuus, älä taistele sitä vastaan
Joskus tulee taisteltua oman elämän olosuhteita vastaan. Kun asettuu läsnäoloon ja sallii asioiden olla niin kuin ne ovat, alkaa olokin helpottua. Ja jos et hyväksy ja hyväksyt sen, sekin voi helpottaa. Tappelu ja taistelu uuvuttavat ja vievät voimia. Tappeleminen ei tiettävästi nopeuta kumppanin kohtaamista.
Luota siihen, että kaikki on juuri niin kuin on tarkoitettu
Itse uskon siihen, että elämä avautuu hetki hetkeltä juuri sellaisena kuin on tarkoitus. Ehkä et olekaan vielä valmis parisuhteeseen ja se toinen, jonka on tarkoitus tulla elämääsi, on kesken itsensä tai elämäntilanteensa kanssa. Emme pysty näkemään kovin pitkälle eteenpäin, mutta luottamuksen voimme aina valita. Pettymyksiä tuottavat varmaan eniten aikataulutoiveet, jotka kumppanin ilmaantumiselle asetamme. Voitko luottaa siihen, että joku muu päättää nämä asiat parhaalla mahdollisella viisaudella?
Saat sen mistä luovut
Päästä irti jatkuvasta levystä pään sisällä, joka sanoo, että eikö se kumppani jo tule ja en kuitenkaan ikinä löydä ketään. Päästä irti ja olet tietyllä tapaa vapaa. Ehkä paradoksi onkin juuri siinä, että juuri raivaamaasi tilaan tulee se, jota odotit.
Kukaan ei tule kotoa hakemaan
Itse ajattelin jääräpäisesti pitkään, että minä odotan, että ritari tulee ja hakee minut kotoa. Harvoin kuitenkaan tulee. Älä jää yksin kotiin murehtimaan kumppanin puutetta. Ole avoin ja pidä silmät ja korvat auki. Itse taistelin Tinderiä vastaan ja sen nyt arvaa, miten siinä käy…
Elä ilon kautta
Kun kulkee suupielet alaspäin ja murjottaa kumppania odottaessaan, ei ole ihan varsinaisesti kovin houkutteleva kohde. Iloitse itsestäsi, opettele hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet ja avaa itsesi elämälle – ihmeitä tapahtuu. Ainakin se ihme että itse voit vähän paremmin.
Olen 43-vuotias kahden koululaisen äiti, sielunhoidon tuntiopettaja ja tutkija, terapeutti, pappi, mindfulness-, eroseminaari-, asahi- ja ryhmäliikunnanohjaaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja. Blogiteksteissäni käsittelen oman työni ja eletyn elämäni kautta parisuhteen ja rakkauden eri puolia. Seuraava eroseminaarini aloittaa 17.10.2017. Käy vilkaisemassa www.miiamoisio.fi tai facebookissa: Miia Moisio - Hyväksyvää läsnäoloa