Sanonnat ovat välillä armottomia. Niinkuin tämä: Rakkaus on tekoja. Sanojen sijaan tekoja! Niin, että suukottele ja paijaa, tee aamupala ja näin edelleen. Tottahan se on, mutta minusta tuntuu, että tämä otetaan helposti liian tosissaan. Minnakin kirjoitti tästä blogitekstissään. Rakkaudesta vaimo pitää kodin nättinä ja laittaa ruokaa ja huoltaa lapset ihan joka ikinen päivä. Ja sitten hän yllättyy, kun eivät rakkauden teot riitäkään tai yksinkertaisesti kadottaa itsensä suorituksiin.
Lapsijuttukin on vähän sellainen, että rakkaudesta lapseen äidit saadaan tekemään melkein mitä tahansa. Ykkösruuat, vermeet, turvallisuutarvikkeet matkustamiseen, harrasteet ja virikkeet. Rakkaudesta tulisi olla valmis tekemään vaikka mitä. Rakkauden minäkin tunnistan. Se on pohjaton. Mutta minulla kyllä tulee stoppi kaikenlaisessa suorittamisessa. Minä ainakin tunnen, että rakkaus huuhtoutuu, jos sen mitta on se huriseeko sauvasekoitin säännönmukaisesti soseita. En ole ollut mikään siivousintoilija ennen lasta ja en oikein näe miten minusta kuorituisi nyt sellainen. Joka päivä vielä… Mitataanko rakkauteni sillä kuinka siistiä meillä on? Öööö…
Katsotaanpa siis uudelleen, mitä se rakkaus on. Minä en halua, että minusta tulee äiti, joka turhautuu kun minun työtäni ei arvosteta ja soseet lentelevät pitkin lattioita. Siksipä en niitä mössäile kuin aika ajoin, kun se sopivalta tuntuu. Näin meillä pysyy hyvä mieli puolin ja toisin. Minulla on kärsivällisyyttä ruokailun opetteluun ja jaksamme nauraa yhdessä. (Onneksi on myös sormiruokailu!) Minun rakkauttani ei mitata ruoalla, mutta sillä mitataan minkälaista meillä on yhdessä. Me emme ole myöskään aikatauluttaneet kalenteria täyteen vauvaharrastuksia, mutta aika ajoin erilaisiin tapahtumiin menemme. Koska se on kivaa, olemme hyvällä tuulella ja jaksamme siitä molemmat nauttia. Ei siksi, että meidän on kehityttävä joka päivä.
En halua myöskään olla vaimo, joka kireänä siivoaa vimmaisesti ja kerää vauvan perässä jokaisen pikkukätösen rypistämän paperin ja tavaran paikoilleen. Minun rakkauden tekoni on se, että en turhaudu, ryhdy marttyyriksi ja suorita. Olen parempaa seuraa ja meillä on kivaa.
Minun rakkauden tekoni on se, että muistan elää niissä väleissä, kun ei tapahdu mitään ja uskallan sellaisia välejä luoda.
Äiti, vaimo ja pappi. Uskalsin viimein itsekin luottaa elämän ihmeisiin ja maailmaan tuli kauttani uusi ihminen. Elämä ja parisuhde koostuu pienistä huomionarvoisista hetkistä, jotka yritän pukea Rakkauden roihussa sanoiksi aina sunnuntaisin.
Vastaa