Blogiarkistot

Aina minussa

Jos kertoisin voimabiiseistä, joita soittolistani tällä hetkellä toistaa, kirjoittaisin Raappanan  Lopussa kiitos seisoo– biisistä tai Elokuun ihanan kepeästä  Saatilla-biisistä. Mutta en kirjoita niistä. Tai kirjoitin jo, mutta vain todeten. Toteaminen ei riitä musiikista kertomiseen. Haluan kirjoittaa tunteen kautta. Tunteet tulevat heti,

Rakastajien kesähaaveet

kesäunelmien maisemia

Kun tulee kesä, iltapäivällä pihalla syöty aamiainen ja lämmennyt järven vesi, me loikoilemme laiturilla, laskemme perhosia ja poutapilvien lentoratoja suhteessa aurinkoon. Tuoksuu lämpimältä männynkyljeltä ja suopursuilta. Saatamme ehkä mennä pyöräretkelle katsomaan lintuja tai ehkä vain kävellä harjulle ja takaisin. Kun

Pahinta on unelmoinnin puuttuminen

Kuukausien kosteusvahinkopakolaisuus sai minut ajattelemaan, ettei ihminen elämältään muuta tarvitse kuin kodin. Uudelle vuodelle ei tarvinnut hakemalla hakea uusia tavoitteita, sillä tärkein oli kotiin pääseminen. Toisaaltahan semmoinen kyllä kapeuttaa ajattelua, kun on vain yksi päämäärä ja tavoite.  Pahinta kodittomuudessa on

Yhdessä unelmoimisesta

Rakastavaisten tulevaisuus rakentuu unelmista, jotka unelmoidaan yhdessä. Nykyisyys on vuoren laki ja sieltä he katselevat eteenpäin, osoittelevat toisilleen asioita ja mittailevat välimatkoja niihin keskustellen.

Rakastetullani on ihmeellinen kyky saada minut viihtymään ja viipymään hetkessä. Sanottakoon sitä vaikka lumovoimaksi. Hänen kanssaan oleminen on niin palkitsevaa, ja palkintona on ilojen kimara. Se voi olla hänen äänensä soinnin kuuntelemista tai se voi olla katselemista – hän on

Top