Valmistelen parhaillaan erästä luentoa, jonka teemana on myötätunto työelämässä. Siinä sivussa vilahti ajatus myös parisuhdetematiikan puolelle.
Monesti parisuhteissa, ainakin niissä huonosti voivissa, taistellaan paljon vallasta, siitä kumpi saa sanoa viimeisen sanan ja nousta seisomaan toisen olkapäille. Yritetään korottaa itseä toisen kustannuksella. Kysymys on egosta, jonka kasvualusta kaikkien peitteiden alla on pelko. Samalla mättäällä pelon kanssa saattaa asua pettymyksestä kumpuava vihakin.
On ehkä paljon helpompaa olla ikävä ja inhottava, piikikäs ja pisteliäs kuin asettua inhimilliseksi ihmiseksi toisen rinnalle. Varsinkin jos se on lapsuudenperheestä opittu tapa olla ja elää. Muutosprosessiin ryhtyvä joutuu tekemään paljon töitä itsensä kanssa, jotta pystyy murtamaan opitut mallit ja uskomukset ja irrottamaan itsensä irti sukupolvien ketjusta. Sukupolvien liima on tiukka, varsinaista kestoliimaa, sen olen itsekin omassa elämässäni saanut kokea.
Uskon, että jokainen jolla on tarve asettua toisen ylä- tai alapuolelle, seisomaan katselijan paikalle omassa elämässä tai asettumaan vaikkapa makaamaan kynnysmatoksi oman kodin eteiseen, on joku puutos. Nimittäin rakkauden puute. Ei niinkään ulkoapäin tulevan rakkauden (alunperin kyllä) vaan itsen rakastamisessa on jotain vinksallaan. Melkein meillä kaikilla on itsensä rakastamisessa täydentämisen varaa.
On ihan älyttömän vaikeaa rakastaa toista täpöillä ja pelotta, jos itseä kohtaan ei tunne rakkautta. On tosi vaikeaa valita rakkaus, jos ei edes tiedä, mitä se on.
Itsemyötätunto on ymmärrystä ja lempeyttä omia tunteita ja ajatuksia kohtaan. Se on lupaa olla sellainen kuin on, itsen arvostamista, kunnioittamista ja omien tarpeiden kuuntelemista ja rajojen asettamista. Myötätunto on puhumista itselle rakkauden kielellä ja itsestä huolehtimista – joka hetki. Myötätunto taitaakin helposti taipua myös sanaksi rakkaus.
Kun tuntee myötätuntoa itseä kohtaan, sitä alkaa tuntea muitakin kohtaan. Myös kumppania kohtaan. Kun oma sydän on täysi, riittää siitä muillekin jaettavaksi. Myötätuntoisesta suhtautumisesta toiseen tulee kaksinkertainen ilo, on ihana tunne kyetä valitsemaan rakkaus – tietoisesti ja päättäväisesti.
Olen 43-vuotias kahden koululaisen äiti, sielunhoidon tuntiopettaja ja tutkija, terapeutti, pappi, mindfulness-, eroseminaari-, asahi- ja ryhmäliikunnanohjaaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja. Blogiteksteissäni käsittelen oman työni ja eletyn elämäni kautta parisuhteen ja rakkauden eri puolia. Seuraava eroseminaarini aloittaa 17.10.2017. Käy vilkaisemassa www.miiamoisio.fi tai facebookissa: Miia Moisio - Hyväksyvää läsnäoloa