Minulla oli eilen syntymäpäivät. Ne olivat fantastisen hienot ja hyvät. Syynä siihen on puolisoni, joka on fantastinen. Hän ei kerta kaikkiaan lakkaa hämmästyttämästä.
Hän on hauska ja mielikuvituksellinen ja perinpohjainen keksiessään aina vain uusia tapoja ilahduttaa minua, ja näkee tavattomasti vaivaa järjestääkseen jotain sellaista, jonka ounastelee erityisesti minua riemastuttavan ja liikuttavan. Ounasteluissaan hän osuu nappioikeaan siksi, että on jaksanut kaiken aikaa panna merkille kaikenlaista sellaistakin minussa, mitä itse en edes hoksaisi pyytää.
Sain syntymäpäivät, jotka kestivät aamusta yöhön. Sain lahjoja, jotka olivat ihania ja hassuja ja jotka oli laadittu huolella, ja se alkoi aamusella kotona ja jatkui heti töiden jälkeen arvoituksilla ja yllätysten reiteillä pitkin kaupunkia. Minua nauratti ja hymyilytti niin kovasti, että kasvot tuntuivat helliltä.
Kaiken aikaa koko päivääni valaisi kokemus siitä, että hän nautti siitä, miten minä iloitsen ja kuinka hauskaa minulla on. Minun riemastukseni oli hänen riemunsa, ja sen huomaaminen hänen kaikesta myhäilystään ja nauravaisuudestaan teki minut syvästi onnelliseksi.
Ja sitten hän oli tuonut mukaan kaikkeen ensin lapseni ja sitten ystäviä ja lopulta koko joukon ystäviä ja minut yllätettiin uudestaan ja uudestaan. Hän oli järjestellyt asiat taitavasti ja kaikki olivat puijanneet minua herttaisesti etukäteen.
Muistatteko vesiliukumäet: aina uusi ja uusi mutka ja huljahdus ja lopulta oikein iso loiskahdus. Semmoista oli, ja joka mutka oli mahtavan kiva ja loppuloiskahdus suurenmoiset juhlat parhaaseen tapaan.
Kaikki tuo siksi, että olen hänen rakastettunsa. Se on ainutlaatuista se.
Sanoin iltamyöhällä ääneen kaikille yhteisesti, että olen etuoikeutettu. Arvelisin, että olen ainakin Helsingin etuoikeutetuin mies.
Minä annoin itseni ottaa sen kaiken vastaan. Olen opetellut sitä taitoa viime vuosina paljon, koska tämä rakkaussuhde ja parisuhde ja kumppanuus on jatkuvasti asettanut minut tähän asemaan. Joskus taannoin kirjoitin Facebookin päivitykseen, että rakastettuni on sellainen, että hän tekee minustakin kauniimman. Niin se nimittäin on. Hän näyttää minulle jatkuvasti, että olen enemmän kaikkien niiden elämäämme kuuluvien pienten ja suurten juhlien arvoinen kuin itse uskaltaisin ajatella.
Hänen rakkautensa on niin luovaa ja häkellyttävää ja hänen persoonansa niin suloinen rikas!
Minun rakkaudentekoni itselleni ja meille kahdelle, ja itse asiassa sitä kautta myös perheenjäsenille ja ystävillenikin, on ottaa vastaan se, että olen kaiken tämän erityisen arvoinen. Se sopii erityisen hyvin syntymäpäivien juhlimiseen. Jotain elävää elämää minussa juuri syntyy vastaanotetun rakkauden voimasta.
<3
Minä olen rakastunut. Oikeastaan elän jatkuvan rakastumisen tilassa. Kun tämä rakkaus tuli, se pirstoi elämän silloiset puitteet ja kokosi ne aivan uudenlaisiksi. Suhteet, perheet ja sidokset murtuivat ja muuttuivat. Sitten seurasi onnellisuutta. Rakastuminen on nyt jatkunut jo vuosia. Minä hämmästelen ja tutkin sen kokemuksia ja tunteita riemuissani, häkeltyneenä.