Kun peruskoulun aikoihin alkaneissa seurustelusuhteissani puhuin tulevista häistä ja ikuisesta rakkaudesta muistuttivat aikuiset, että on hyvä varautua siihenkin, että suhteet saattavat myös päättyä. Se suututti. He eivät ymmärtäneet, että olin löytänyt sen aidon ja ikuisen rakkauden. Kun parisuhteet sitten hetken kuluttua päättyivät, niin aikuiset lohduttivat, että elämä jatkuisi ja uusia ihmisiä löytyisi. Se suututti. He eivät ymmärtäneet, että koko mailma oli juuri päättynyt.
Aikuisina katsomme teini-ikäisten parisuhteita usein sympaattisin silmin. Ajattelemme, että kyllä he siitä vielä kasvavat ja tulevat järkiinsä. Mutta pitäisikö? Olen viime aikoina alkanut miettiä, että olisiko meillä itse asiassa sittenkin jotain opittavaa nuorilta. Tässä pohdinnassa on ollut isossa roolissa esimerkiksi Jaakko Kaartinen, joka kirjoitti hyvin siitä kuinka tulisi uskaltaa näyttää rakkauden ilo häpeilemättä. Jos siis sittenkin uskaltaisi aikuisenakin tuntea teinin tavoin; rakastaa valtavalla roihulla, kun sellainen tunne tulee kohdalle. Tuo hetkessä eläminen ja siihen hukkuminen voisi avata ovia johonkin suureen ja kutkuttavaan. Kuka nyt ei kaipaisi edes silloin tällöin arkensa keskelle nuoruusvuosien ensirakkauden huumaa tai ylitse vyöryävää teini-iän lempeä?
Toki on varmasti myös syitä siihen miksi kasvamme ja kehitymme. Elämänkokemus voi tuoda jotain hyvää mukanaan. Tässä kohtaa se voi tuoda armahtavaa ymmärrystä siitä, että elämä tosiaan jatkuu myös parisuhteen päättymisen jälkeen. Esimerkiksi Paula Ruotsalaisen koskettava kirjoitus “Kunnes kuolema meidät erotti”, muistutti kauniisti kuinka parisuhteen päättyessä surun jälkeen elämä voi jälleen jatkua, myös kohti uutta rakkautta.
Meillä voisi siis olla mahdollisuus poimia parhaimmat puolet molemmista maailmoista. Voisimme ottaa nuoruusvuosien palavan rakkauden ja maustaa sillä arjen täyttämän elämän, mutta myös ymmärtää sen, ettei koko maailma kaadu pysyvästi parisuhteen päättyessä. Niistä voisi syntyä mielestäni varsin kaunis ja armollinen paketti.
Itsekseen elävä, parisuhdettaan odotteleva ja kirkon nuorisotyönohjaajana työskentelevä transmies. Elämässäni ihmettelen ja pohdiskelen paljon, erityisesti ilmiöitä ihan arkisten asioiden takana. Tekstejäni löydät täältä joka torstai.