Blogiarkistot

LUOLAMIEHEN KESÄTOIVE

LUOLAMIEHEN KESÄTOIVE Juhannukseen liittyy Suomessa perinnettä ja uskomusta jos jonkinlaista. Alun perin kyseessä on kirkollinen juhlapyhä, Johannes Kastajan, Jeesuksen pikkuserkun syntymäjuhla. Puoli vuotta ennen itsensä Mestarin syntymää tuo erämaiden Yksinäinen Susi, josta Raamatussa sanottiin, että söi heinäsirkkoja ja pukeutui kamelinkarvaan.

Rakkaus on sitä, että toinen ihminen lomittuu sisälleni

Bereue Nichts

Viikonloppuna kävin Sveitsissä omine nokkineni. Se oli erikoistapaus, koska yleensä matkustamme rakastettuni kanssa kaksistaan – tietenkin niin, koska juuri hänen kanssaanhan haluan maailman jakaa. Tämä matka oli kuitenkin minun yksikseni, ja menin tapaamaan ystävääni, jonka kanssa olemme käyneet pitkän pitkiä

Rakastettu lounasseurana

Rakkauslounaalla

Aloitimme talvella italian opiskelun yhtaikaa. Välimeren alueella osataan laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Kielenopiskelun ensimmäisiä verbejä olivat ”syödä” ja ”juoda”. Varsin pikaisesti tuli eteen tietysti myös ”rakastaa”. Syödä, juoda ja rakastaa, hyvä kolmiyhteys. Rakastavaisten iloihin kuuluu ruokaileminen yhdessä, yhdessä jaettu pöytä, yhdessä

Liian vähän aikaa?

Liian vähän aikaa. Ei ehdi, ei jaksa. Arki on yhtä kaaosta. Töitten lisäksi pitäisi vielä laittaa ruokaa, siivota, kuljettaa lapsia harrastuksiin ja itsekin harrastaa. Pitäisikö jossain välissä viettää aikaa puolisonkin kanssa ja hoitaa parisuhdetta? Kannattaako edes? Elämä tuntuu olevan täynnä

Ääneen lukeminen on hauskaa ja hellää vuorovaikutusta

Lukekaa ääneen toisillenne, rakastavaiset!

Muistatteko, miten mukavaa oli lapsena maata peiton alla, pää tyynyn painanteessa ja kuunnella isän tai äidin lukemaa iltasatua? Oli mukavaa olla, mielikuvitus laukkasi ja vanhemman ääni oli tuttu, turvallinen ja rakas. Pikakelaus vuosikymmenten yli, ja aivan yhtä mukavaa on kuunnella

Kohtaamisen jäljet

Työkaverini kertoi kokemastaan hetkestä penkkaripäivänä. Penkkarirekka täynnä abeja oli ajanut ihan bussin vierelle, jossa kollegani istui. Nuoret vilkuttelivat bussissa istuville. Työkaverini painoi kätensä ikkunaan ja sieltä rekan lavalta joku nuori kurotteli koskettamaan hänen kättään ikkunan läpi. Niin pienieleistä ja kaunista. Mutta jotenkin

Mutta missä niitä tapaa?

Kumppania on huomattavasti vaikeampi löytää jos ei kohtaa uusia ihmisiä elämässään. Onneksi valtameri on kaloja täynnä. Ja ihmisvilinässä kävelessään sen toteaa itsekin, että ihmisiä on tosiaan kaikkialla. Mutta silti ei ole aavistustakaan missä heitä kohtaisi. Ongelma, jonka ystävänikin osasi minulle hienosti tiivistää;

Rakkauden lukemisesta

  Viikon ajan olen antanut itseni liikkua rakkauden merkkien lukemisen maastoissa. Erityisesti olen halunnut etsiä rakkauden mikromerkkejä – niitä, joita ei ole kirjoitettu isoin kirjaimin. Sellaisia merkkejä, jotka ei roihua eikä pakota pysähtymään. Uskon kyllä rakkauden roihuun ja suoriin rakkauden sanoihin, mutta nyt minua kiehtoo liekit,

Olen elämään kosketettu

kosketus

Kosketuksen kaipuu on voimakas. Siitä täällä blogissakin on kirjoitettu. Vielä voimakkaampi on kosketuksen vaikutus. Se on mullistava. Se luo uutta. Se tekee ihmisen uudeksi. Kiireet ja stressi saavat nopeasti vieraantumaan omasta itsestään. Se tapahtuu aivan kehon tasolla; eräänlainen puutuminen, herkkyyden

Askel kerrallaan

Kävelin tämän viikon tiistaina Helsingin keskustassa ystäväni kanssa. Näimme kaksi ihmistä seisovan vastakkain toisistaan etäällä. Aivan aloillaan. Performanssi, ajattelin. Niinpä jäimme katsomaan. Olin varma, että hetkenä minä hyvänsä he rupeaisivat tanssimaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. He vain seisoivat. Seisoivat ja

Top