Olen nyt kesällä tutkaillut vanhoja keskusteluja, joita kävin ystäväni kanssa Facebookissa. Nettideittailun mobiilisovellus Tinder hallitsi keskustelua monessa kohtaa. Noiden kommenttien lukeminen nosti mieleeni monta muistoa ja ajatusta. Ensimmäisessä osassa muisteloita pohdin Tinderiä yleisesti, toisessa osassa Tinder-treffejä ja tänään profiilia.
Tinder-profiiliilissa näkyy nimi ja ikä. Siihen voi valita kuvia ja kirjoittaa tekstin. Se tunnistaa yhteiset facebook-kaverit sekä yhteiset sivujen tykkäykset facebookissa. Siihen voi myös linkittää oman Instagram-tilinsä. Joillekin profiili on äkkiä latauksen yhteydessä kyhätty ja jotkut miettivät sitä usein ja urakalla.
Tinder toimii niin, että toiselle voi huitaista sydäntä tai raksia jo nähtyään vain ensimmäisen kuvan sekä nimen ja iän. Osalle se riittää. Osa taas haluaa nähdä enemmän; lisää kuvia tai jotain tekstiä. Itse kuuluin ehdottomasti tähän jälkimmäiseen osaan. Sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta toisaalta kuva vangitsee ihmisestä vain yhden pysähtyneen hetken. Tuo hetki voi toki oikein rajattuna ja valittuna luoda valtavan määrän mielleyhtymiä siitä millainen ihminen on, mistä hän pitää, mitä tekee tai ajattelee, miten puhuu ja toimii. Joskus ne mielleyhtymät voivat osua myös oikeaan. Yhtä hyvin, tai jopa luultavimmin, kuitenkin myös enemmän tai vähemmän harhaan. Sen takia Tinderissä tekstillä oli minulle usein vähintään yhtä suuri merkitys kuin kuin kuvilla
Huitoessaan ihmisiä kerta toisensa jälkeen vasemmalle tai oikealle, ei voinut olla välillä kuvittelematta itseään toisen kännykän ruudulla. Se toi painetta profiilin tekoon. Mietti, millainen ensimmäinen kuva saisi ihmiset varmemmin klikkaamaan koko profiilin auki. Entä mitä sieltä profiilista sen jälkeen pitäisi löytyä? Miten ylipäätänsä voi laittaa itsensä muutamaan kuvaan ja pienen tekstiin?
Minä: “Muutenkin oon joskus miettinyt sitä kuinka toiset kertoo mitä/minkälaista ihmistä etsii ja toiset itsestään ja mitä taas se kertoo siitä ihmisestä. Vastausta en ole löytänyt, mut mielenkiintoista on ollu miettii.”
Ystäväni: “Toi on muuten tosi mielenkiintoista miettii tota. Millä perustein sä kirjoitit sellasen tekstin kun kirjotit? Mä kirjoitin itsestäni enkä lainkaan siitä mitä etsin pääasiassa siks etten edes tiedä mitä etin :D Enkä myöskään kyl halua rajata sitä että millaiset tyypit muhun ottaa yhteyttä.”
Minä: “Mäkin kirjoitin itsestäni. Ehkä siks, että haluan löytää ihmisen, joka on kiinnostunut musta. Itse sitten mietin mitä ajattelen siitä ja sen mukaan myös mietin laitanko rastia vai sydäntä. En halua, jotain joka täyttää ainoastaan jonkin tietyn listan kaikki kohdat vaan haluan jonkun jonka kanssa voi kokea sen, että kaksi ihmistä on kiinnostunut toisistaan. Jos nyt yhtään tavoitat mitä haen.”
Kerroin siis profiilissa itsestäni. Toki minulla oli tiedossa minkälaisia asioita potenttiaaliselta kumppanilta voisin kaivata. Niiden mukaan huitaisin väkeä sitten suuntaan tai toiseen. Minulla siis oli, ja on edelleen, lista siitä mitä potenttiaaliselta kumppanilta toivoisin. Lista, joka löytyy muodossa tai toisessa meiltä jokaiselta, kuten Paulakin viimeisimmässä blogissaan pohti. En kuitenkaan halunnut jakaa omaa listani Tinder-profiilissani. En halunnut ihmisen pysähtyvän miettimään sopivatko he listaani, sillä sen arvion teen varmasti kyllä itsekin. Sen sijaan halusin, että ihmiset pysähtyvät miettimään, että voisinko minä sopia heidän listaansa.
En tiedä sainko todellisuudessa koskaan tiivistettyä olemustani Tinder-profiiliini, tai saako itse asiassa kukaan. Luultavasti ei. Ainakin ne salatut puolemme, jotka tulevat esiin vasta läheisimmille ihmisille, jäävät varmasti suoraan profiilin ulkopuolelle. Ymmärrettävästi ja, ehkä onneksikin. Tinder-profiili on siis loppujen lopuksi, muiden sosiaalisen median profiilien tavoin, ennemminkin pelkistetty karikatyyri tai häivähdys ideaaliminästämme kuin realistinen kuvaus todellisesta identiteetistämme. Mutta kertovathan karikatyyrit ja ideaaliminämmekin meistä jotain, joskus hyvin paljonkin.
Olen kiitollinen siitä, että Tinder-profiilin kautta jouduin miettimään kuka olen ja minkälaisena haluan muille näyttäytyä. Pyrkiä tiivistämään itseni pariin kuvaan ja muutaman sanaan. Se pakotti katsomaan suoraan ytimeen, mikä tekisi varmasti hyvää itse kullekin aina välillä. Eikä ollut yhtään hullumpaa joutua muiden profiileja selatessa miettimään, mikä ihmisissä vetää minua puoleensa tai mikä karkottaa. Ne ovat oppeja, jotka eivät missään nimessä jääneet vain Tinderiin.
Itsekseen elävä, parisuhdettaan odotteleva ja kirkon nuorisotyönohjaajana työskentelevä transmies. Elämässäni ihmettelen ja pohdiskelen paljon, erityisesti ilmiöitä ihan arkisten asioiden takana. Tekstejäni löydät täältä joka torstai.