Blogiarkistot

Syyllisyys parisuhteessa #tunteet

Parisuhde on aina kasvusuhde. Alkuliidon jälkeen alkaa pikkuhiljaa hiipiä esiin niitä asioita, joihin juuri kyseisessä suhteessa tulee kiinnittää huomiota. Oma suhde saattaa aikaa myöten muuttua käsittämättömäksi sekamelskaksi tai mössöksi; enää ei välttämättä saada kiinni siitä, koska vaikeudet alkoivat tai muutos

Aikuinen rakkaus ottaa vastuuta itsestä ja suhteesta

Otsikkoa voisi heti alkuun lähteä miettimään, että mikä ihmeen aikuinen rakkaus. Se on nyt ihan oma määritelmäni suhteelle, jossa kyse on nimenomaan aikuisten parisuhteesta. Olkoon aikuinen se, joka itsensä aikuiseksi määrittelee. Itselleni aikuisuus parisuhdemielessä tarkoittaa elämää nähneiden, kolhujakin saaneiden, ehkä

Me ei olla ikinä riidelty #riitely

Pieni huolenpoikanen hiipii mieleen, kun ajattelen suhdetta, missä ei koskaan riidellä. Näitäkin tarinoita kyllä silloin tällöin kuulee. Ihmisten tarpeet ovat erilaisia, parisuhteissakin. Yhdelle riittää se, että olla möllötetään ja eletään arkea sen enempää puhumatta. Toiselle yhteyden luominen monella tasolla on

Tänäänkin oli hyvä päivä

Tiedätkö päiviä, jolloin tuntuu siltä, että kaikki on justiin ”sitä itteensä”; kitinää, valitusta, mielipahaa ja murjotusta, kaikki menee toisen kanssa juuri niin kuin ei pitäisi? Parisuhteessa on joskus sellaisia aikoja, että lunta tuntuu tulevan tupaan ovista ja ikkunoista. Puhun nyt

#joulurauhaa ”pupunkorvilla”

Saako avautua (huomenna jo varmasti kaduttaa avautuminen)? Joulurauha-haaste on menossa tällä sivustolla ja tämä yksinhuoltajaäiti puhisee. Ei haasteen vuoksi vaan siitä ajatuksesta, että rauha on nyt aika kaukana. Siis tässä ja nyt – huomenna on todennäköisesti toisin. Ensi yönä nukun

#meillätoimii se ettei olla lapasia

Erostani olen kirjoitellut tekstejä jonkun verran. Viimeksi otsikolla ”Joskus vaihtamalla paranee”. On ihana saada uusi mahdollisuus parisuhteen rakentamiseen. Tein neljän yksinolovuoden aikana hyvin paljon psyykkistä työtä. Isoimman surun ja sotkun jälkeen asetin tavoitteekseni sen, että ymmärtäisin lopulta, mikä liitossani ei

Onko tarvetta kontrolloida?

Pyritkö pitämään kaikkia lankoja käsissäsi? Tiedätkö parhaiten, mikä on hyväksi lapsille? Vahditko toisten tekemisiä? Mikään ei ole kyllin hyvää ja riittävää? Väsyttääkö, toisen vastuuttomuus ketuttaa vähän älyttömästi, onko taipumusta heittäytyä marttyyrin rooliin? Ihan omasta kokemuksesta tässä kirjoittelen. Ylivastuullinen perfektionisti lukee

Oletko itsestäänselvyys?

Minut on kuljetettu pohtimaan itsestäänselvyyttä parisuhteessa. Sanana itsestäänselvyys on niin hassu, ettei siitä oikein kunnolla saanut selkoa netistä selaamalla. Keskusteluita ja kokemuksia aiheesta löytyi tietenkin. Sivistyssanakirjassa sanapariin yhteyteen liitettiin sana truismi, joka tarkoittaa itsestäänselvyyden lisäksi yleisesti tunnettua, mielenkiinnotonta tai kulunutta

Jäädä vai lähteä?

Tiedän niin paljon ihmisiä, jotka elävät aika ikävissä parisuhteissa. On puhumattomuutta, pettämistä, väkivaltaa, päihteiden väärinkäyttöä ja muuta vallankäyttöä. Eikä ikävän parisuhteen tarvitse edes olla mikään draamanäyttämö, kun on paha olla toisen kanssa, niin sitten on. Oma avioliittoni kaatui siihen, että

Ei saa erota, eikä ainakaan olla onnellinen

Onnellisuuden saa ottaa vastaan syli avoinna

Olen kahteen otteeseen elämässä törmännyt siihen, ettei minun onnellisuudelleni ole oikein sopivaa tilaa toisten joukossa. Ensimmäisen kerran koin sellaista kun lapseni olivat vauvaikäisiä. Heidän kanssaan ei ollut mitään ongelmia, joista valittaa toisille äideille (useimmiten juuri äitejä kohtasi perhekerhoissa, muskareissa ja

Top