Blogiarkistot

Yksinäisiä iltoja

Ihminen voi tuntea yksinäisiä hetkiä vaikka elämässä olisi läheisiä ihmisiä, jotka välittävät. Se ei vähennä läheisten välittämistä tai niiden suhteiden merkitystä, mutta on tunteena täysin aito ja tosi. Joskus on iltoja, jolloin välimatka muihin ihmisiin kasvaa valovuoden mittaiseksi. Iltoja, jolloin

Pitääkö lasikengän sopia ihan justiinsa?

Melkeinpä jokainen meistä on kuullut sadun Tuhkimosta; ilkeästä äitipuolesta, kateudesta, kurpitsakärryistä ja onnellisesta lopusta. Olen aikuinen, mutta rakastan edelleen tätä satua ja montaa muutakin sellaista satua, joka päättyy sanoihin: ”Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka”. Tuhkimo-sadun prinssi kulki pitkin

Ja jättivät hänet yksin

Kynttilä kerrallaan sammuu. Yksi liekki jää yksin loistamaan, kunnes sammutamme senkin. Nautin pääsiäisaamun riemusta ja ylösnousemuksen ilosta, mutta sitä edeltävät tapahtuvat puhuttelvat minua joka vuosi enemmän. Esimerkiksi kiirastorstain messu iskee syvälle sisimpääni kerta toisensa jälkeen. Tänä vuonna minua on puhuttanut

Pieni tulitikkutyttö rakastaa

  Törmäsin sattumalta ystävääni joka kysyi miten vietän jouluani. Kerroin, että olin ajatellut viettää tämän joulun kahdestaan rakkaani kanssa. Jouluaterioita kynttelikköjen valossa. Käsi kädessä kävelyä jouluvalaistussa kaupungissa ja hautausmaiden lyhtymeressä. Kiireetöntä yhdessäoloa toistemme lämmössä. Ystäväni kertoi, että hän viettää ensimmäistä

#joulurauhaa ”pupunkorvilla”

Saako avautua (huomenna jo varmasti kaduttaa avautuminen)? Joulurauha-haaste on menossa tällä sivustolla ja tämä yksinhuoltajaäiti puhisee. Ei haasteen vuoksi vaan siitä ajatuksesta, että rauha on nyt aika kaukana. Siis tässä ja nyt – huomenna on todennäköisesti toisin. Ensi yönä nukun

“Single bells, single bells, single all the way”

Olen nähnyt meemejä, joissa varioidaan tuttua joululaulua: “Single bells, single bells, single all the way”. Naureskelin meemeille ja mietin kuinka osuvasti ne iskevätkään siihen sinkkuuden aiheuttamaan angstiin juhlakauden keskellä. Nyt puhelimeen tallennettu kuva kuitenkin herättää erilaisia fiiliksiä. Tai oikeastaan se ei

Joulu tulla jollottaa eroperheeseenkin

Kirjoittelen tekstiä ensimmäisen adventin jälkitunnelmissa. Adventti sujahti töiden merkeissä, mutta joulumieli alkaa kyllä hiipiä hiljalleen sisimpään. Kirjoitin kesän kynnyksellä tekstin siitä, miten meillä kotona tuoksuu pulla pitkästä aikaa. Vähän samassa teemassa nytkin kuljeskelen. Ensimmäinen, toinen ja kolmas eronjälkeinen joulu menivät

Itsenäinen toipilas

Toipilaana ollessa yksin elävän itsenäisyys kohtaa tarvitsevuuden. Tuo kohtaaminen voi joskus muuttua hiljaa ylle hiipiväksi hetkelliseksi yksinäisyyden tunteeksi. Minulta kysyttiin, että onko minulla joku, joka voisi hakea minut eilen tehdyn päiväkirurgisen operaation jälkeen sairaalasta sekä olla kanssani seuraavaan aamuun. Hetken tuo

Onko väärin kaivata kumppania?

Monelle ihmiselle yksinäisyys on todellinen ongelma ja elämänkumppanin kaipuu kipeä asia. Paljon puhutaan siitä, miten ensin pitää oppia olemaan yksin ja olemaan sinut itsensä kanssa ennen kuin on valmis parisuhteeseen. On tietysti hyvä osata olla myös yksinään, toinen kun ei

En jaksaisi enää pelätä

Elina Tanskanen kirjoitti puhuttelevan kolumnin maanantain Hesariin. Olen kuullut teemasta liikaa. Yksinäisyys on jo pitkään täällä riivannut. Sekä niiden elämässä, jotka elävät parisuhteessa ja niiden, jotka eivät. Tästä puhuvat tilastot ja uutiset. Kamalinta olisi kuolla yksin kotiinsa viikoiksi kenenkään kaipaamatta.

Top