Katselen ihmisiä pöydän ympärillä. Yksi on kasvattanut kesäparran. Sopii hänelle hyvin. Yksi on käynyt matkalla. Jotain hehkuu yhä hänessä. Yhdellä on hyvä mieli aikaansaannoksistaan ja toisella epäilys, ettei ole tehnyt tarpeeksi. Jostain ihmeellisestä syystä me ollaan kerran löydetty toisemme. Ja jälleen löysimme. Kesäisenä iltana, ilman kiirettä. Sitten se…
“Koohyy koohyy, aamu”. Niin se lähti. Leikin alkusanat, jotka katkaisivat hetken ja siirsivät aikuisuuteen. Viisi sekuntia kesti matka pienen tytön maailmasta aikuisen maailmaan. Oltiin isoja ja tärkeitä. Siinä maailmassa vaihdeltiin vaatteita, tanssittiin, käytiin töissä ja taas tanssittiin. Jossain siinä maailmassa oli muita ihmisiä. Ne oli…
Istun kesäkodin talon takana harmaaksi kuluneella penkillä ja kirjoittelen. Vierelläni on unikkoja ja sireenipensaita. Aurinko tekee luonnon läpinäkyväksi. Kaikki on hyvin. Ihan kaikki. Näitä hetkiä tulee joskus. Pieniä mielenhäiriöitä – tai kirkastuksia. Kevyitä ja samalla niin vahvoja onnen tunteita. Ja hetkessä tunteet vie moniin…
Jos kertoisin voimabiiseistä, joita soittolistani tällä hetkellä toistaa, kirjoittaisin Raappanan Lopussa kiitos seisoo– biisistä tai Elokuun ihanan kepeästä Saatilla-biisistä. Mutta en kirjoita niistä. Tai kirjoitin jo, mutta vain todeten. Toteaminen ei riitä musiikista kertomiseen. Haluan kirjoittaa tunteen kautta. Tunteet tulevat heti,…
Salitreenien aikana minulla pyörii soittolistalla Raappanan ja Sini Yaseminen “Chilii”. Kannattaa suunnella! “Lisää chilii. Lisää tunnetta peliin. Sun pitää kestää kuumuutta, jos aiot onnistuu mun kaa. Sul ei oo tasasta, mä synnyin vuoristoradassa.” Tunteet on energiaa ja tietoa. Tunteet on…
Työkaverini kertoi kokemastaan hetkestä penkkaripäivänä. Penkkarirekka täynnä abeja oli ajanut ihan bussin vierelle, jossa kollegani istui. Nuoret vilkuttelivat bussissa istuville. Työkaverini painoi kätensä ikkunaan ja sieltä rekan lavalta joku nuori kurotteli koskettamaan hänen kättään ikkunan läpi. Niin pienieleistä ja kaunista. Mutta jotenkin…
Arvot vastaavat kysymykseen “Miten?”. Tätä lausetta olen viime aikoina kuljettanut mielessäni. Arvot ovat valoja, joita kohti kuljen. En ehkä koskaan ole ihan perillä, mutta kaiken aikaa näen suunnan. Eräs kouluttaja puhuessaan arvoista, sanoo usein, että arvot ovat kuin pohjantähti, jota voi käyttää apuna…
“Miten sen nyt sanoisi”, alkoi viesti, jonka sain. “Olen huomannut, että sinun on jollain tavalla vaikea asettua “. Muistan viestin vieläkin, vaikka siitä on aikaa. Vastasin viestin lähettäjälle aika nopeasti, hämmentyneessä ja ärtyneessä tunteessa. Selittelin jotakin. Meni kaksi viikkoa ja lähetin uuden…
“Kaikki todellinen elämä on kohtaamista” (Martin Buber) Jossain vaiheessa syksyä oli menossa kuvahaaste lapsuudesta. Etsin kuvaa ja löysin yhden. En saanut laitettua sitä mihinkään, mutta se palautui mieleeni nyt, pyhäinpäivän lähellä. Olin nähnyt sen monta kertaa, mutta nyt katsoin sitä…
Viikon ajan olen antanut itseni liikkua rakkauden merkkien lukemisen maastoissa. Erityisesti olen halunnut etsiä rakkauden mikromerkkejä – niitä, joita ei ole kirjoitettu isoin kirjaimin. Sellaisia merkkejä, jotka ei roihua eikä pakota pysähtymään. Uskon kyllä rakkauden roihuun ja suoriin rakkauden sanoihin, mutta nyt minua kiehtoo liekit,…