Arkistot kuukausittain: toukokuu 2016

Sukupolvien ketjussa armollisemmaksi

Olen enemmän kuin kerran pohtinut, mikä tekee parisuhteesta ja vanhemmuudesta muita suhteita kiemuraisemman. Miksi minä, joka useimmiten onnistun olemaan muiden seurassa aikuinen, taannun tasaisin väliajoin oman lauman keskellä murisevaksi ja mököttäväksi tarvitsijaksi?   Lasten kasvettua lähes aikuisiksi, olen ajatuksissani kahlannut

Yhdessä matkustaminen tekee hyvää rakkaudelle

Mais amor por favor -- lisää rakkautta!

Matka on parisuhteen täyshoitola. Ollaan erossa töistä ja normaalista rutiinista, voidaan kytkeä vapaalle ja mennä minne halutaan. Ainakin matkalla aikuiset saavat tehdä mitä huvittaa, syödä jälkiruoan ensiksi, nukkua tai valvoa aamuun, kääntyä itään tai länteen ja valita, mikä nyt vaan

Meillä tuoksuu taas pulla

Tiesin aika avioliittoni alkumetreillä, etten ollut kovin onnellinen. Olin sitä kyllä hetken ja tunsin tehneeni oikean päätöksen avioituessani. Muistan päättäväisyyteni, kun kävelin kotikirkon käytävää pitkin tulevaa miestäni kohti. ”Tämä on se, mitä haluan” ja joku takaraivossani taisteli vastaan. Kirkon käytävää

Äidin salainen pahe

Moni varmaan tietää sen hetken, kun isä tulee töistä. Voisi olla viisasta antaa isän hetken hengähtää, mutta vaippa olisi niin helppo uuden käsiparin vaihtaa… ja no nyt pikkutyyppi itse konttailee vastaan kädet ojossa, että minkäs teet… Tottakai on kivaa, että

Sinkkunainen – yksinäinen friikki ja ikuinen tyttönen?

Siskontyttöni – jonka kanssa olen asunut useamman vuoden ajan – antoi viime isäinpäivänä kortit isälleen, isoisälleen ja minulle. Kortissani oli toisella puolella tämä teksti, toisella kuva minusta vauvan ja tyttösen itsensä kanssa. Voitte arvata: itketti ja nauratti.    “Yksin elämisen huonoja puolia

Odottamisen suloinen piina

    Kun tapasin mieheni 25 vuotta sitten, odotin jotain aivan muuta. Olin jättänyt virkatyöni ja vuokra-asuntoni vuodeksi, ja odotin lentolippu kourassa oleskelulupaa Intiaan. Viisumi antoi odottaa itseään, mutta mies käveli elämääni. Juuri kun häntä vähiten odotin! Parin viikon kuluttua

Pakkosterilisoitu transmies kirjoitti kirjeen syntymättömille lapsilleen

  Suomen nykyinen lainsäädäntö vaatii, että transsukupuolisen tulee olla lisääntymiskyvytön, jotta hän voi vahvistaa juridisen sukupuolensa. Tästä on tullut Suomelle sanomista niin Amnestylta kuin YK:n kidutuksen vastaiselta erityisraportoijalta. Ymmärrettävästi. Lisääntymiskyvytön. Aloin sisäistää asiaa kunnolla vasta jokin aika sitten. En tulisi

#yksiviidestä

Vapaapäivä meni sängyssä peiton alla itkien. Alkava työpäivä oli helpotus. Oli pakko nousta ylös ja pukea iloinen ilme päälle. Väkisin. Kuulin itseni puhuvan kuin robotti: ”Minä kastan sinut Kerttu Aurora Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Tuore äiti itki vahinkolastaan

Ei saa erota, eikä ainakaan olla onnellinen

Onnellisuuden saa ottaa vastaan syli avoinna

Olen kahteen otteeseen elämässä törmännyt siihen, ettei minun onnellisuudelleni ole oikein sopivaa tilaa toisten joukossa. Ensimmäisen kerran koin sellaista kun lapseni olivat vauvaikäisiä. Heidän kanssaan ei ollut mitään ongelmia, joista valittaa toisille äideille (useimmiten juuri äitejä kohtasi perhekerhoissa, muskareissa ja

Erolapsen salaiset itkut

Olen eroperheen lapsi, myös isovanhempani erosivat, kun olin pieni. Ja nyt olen itse eronnut. Ei mikään kovin mairitteleva luettelo. Olen tietysti eroa työstäessäni työstänyt myös sitä, toteutanko tuttua mallia. Olen miettinyt sitäkin, miten eroperheessä annetaan myös positiivinen kuva siitä, ettei

Rakkaudenroihu.fi

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

> Blogin etusivulle

> Parisuhteenpalikat.fi-etusivulle

Top